Tohtori Höyhen

  Tänä aamuna tuntui ihan keväältä, kun olin koiralenkillä. Melkein kaikki lumet ovat hetkellisesti sulaneet, ja pienellä metsätilkulla, jossa kuljen joka aamu, lauloivat linnut. Aamut ovat minulle yleensä parasta aikaa ajattelun suhteen. Monenmoista pyörii mielessä, kun kävelee, ja sitten niistä pyörittelyistä  haluaa kirjoittaa. Tämä blogi on minulle omalla tavallaan terapiaakin. Ja aina ollut kova tarve ilmaista itseäni, tavalla tai toisella. Kuten olen aiemminkin kertonut, olen persoonaltani tarkkailija ja huomioija. Ja tietysti myös ärhäkkä epäkohtiin puuttuja, mutta se lienee kaikille jo tullut selväksi. Varmaan teeskentelen välillä itsekin, mutta muiden ihmisten epäaitoutta ja rooleja tulee huomioitua enemmän. Luonnollisesti. Muistan hyvin, kun  tuli käytyä, lasten ollessa kouluikäisiä, niissä pakollisissa vanhempainilloissa. En muista juurikaan enää ketään niistä muista vanhemmista, mutta eräs äiti jäi mieleen. Puhuttiin sitten ihan mistä vaan, vaikkapa jostain le...

  Kuvassa reborn-nukke, joka on siis silikonista, vinyylimaalista ja vanusta tehty, oikean vauvan näköinen nukke. Oli tarkoitus alunperin kirjoittaa siitä, kun nyt paljon puhutaan siitä, kun vanhemmat ja isovanhemmat laittavat lasten ja lastenlasten kuvia nettiin. Siis instagramiin  ja facebookiin. Aloin etsiä kuvituskuvaa nimellä "vauvanukke", ja törmäsin näihin reborn-nukkeihin, joiden hinta on siis useita satasia. Olen tainnut nähdä dokumentinkin, jossa ihan aikuinen nainen hoiti nukkevauvojaan ja muistaakseni vielä ulkoiluttikin näitä vaunuissa. Alkoi kiinnostaa, että mikä on se juttu, joka saa ihmisen hankkimaan nuken, joka näyttää ihan aidolta vauvalta? Jossain kerrottiin, että niitä hankkii mm lapsettomat ihmiset tai ihmiset, joiden omat lapset jo lentäneet pesästä. Tai sitten lapsensa menettäneet. Ja osa nukeista tietty keräilijöille tai opetuskäyttöön. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- ...

  Sitä pitää itseään useimmiten ihan mukiinmenevän näköisenä ikäisekseen ja esim somekuviin pystyy aina laittautumaan ja ottamaan kuvan parhaimmasta kulmasta. No niin. Mutta entäs tämä reaalimaailma sitten? Olin yhtenä iltana kuoroharkoissa ja siellä kuoromme eräs jäsen napsi kännykkäkuvia illan mittaan.  Osassa kuvia olin ihan onnistunut, mutta sitten törmäsin kuvaan, jossa olen kumartuneena kahvipöydän ylle (meillä on aina väliaikakahvit harkoissa). Naama roikkui, jokainen ryppy ja arpi näkyi ja suukin näytti siltä kuin minulla ei olisi huulia lainkaan. Muistaakseni laitoin ripsiväriäkin ennen kuoroon lähtöä, mutta sitäkään ei huomannut. Kyllä taas itsetunto koki kolauksen! Useinhan käy niinkin, että törmäät johonkin julkkikseen ja ihmettelet, että onpas se nyt eri näköinen kuin kuvissa. Ilmeisesti me kaikki ollaan kauniimpia somessa kuin live-elämässä. Lisäksi olen ihmetellyt, turhamainen kun olen, että miksei paino nykyään putoa? Noudatan jopa pätkäpaastoa ja päivittäinen ...

  Välillä tulee miettineeksi sitä, miten yhteiskunta toimii. Sehän ei ole mikään yhtenäinen möykky, jossa tehtäisiin kaikki päätökset yhdessä ja samanmielisesti. Sama koskee tietysti myös politiikkaa ja poliittisia päätöksiä. Raha ratkaisee tässäkin. Koko ikäni olen kuulunut melko toimivan terveydenhuollon piiriin. Ensin neuvola, sitten kouluterveydenhuolto. Muistaakseni tuohon aikaa joka koululla oli oma terveyssisar, jossa käytiin hoidattamassa sairaudet ja ottamassa rokotukset. Lääkekuurit haettiin sitten kunnan terveyskeskuksesta. Sairastin lapsena usein angiinaa, eli penisilliiniä tarvittiin usein. Hammaslääkärissä myös käytiin kouluaikana säännöllisesti. Koululla kävi myös säännöllisin väliajoin hammashoitaja, hänen opastuksellaan fluorattiin hampaita. Melkein uskaltaisin väittää, että kiitos hyvän terveydenhuollon olen saanut elää melko hyväkuntoisena aikuisikäni. Mitä nyt päässä viiraa välillä, mutta minulla ei siis ole mitään sellaisia sairauksia, joita pitäisi lääkitä sää...

  Aika usein tulee mietittyä elämän tarkoitusta. Välillä ajatus ko. aiheesta on selkeämpi, välillä melko hajanainen ja sumea. Usein mietin sitäkin, että miksi aina toistuu sama kuvio: jos on superkivaa vaikkapa työpaikassa tai ihmissuhteessa, niin ennemmin tai myöhemmin se hauskuus jotenkin vähenee. Miksi ei aina vaan voi olla kivaa? Monessa työpaikassa on ollut todella kivaa, eli mukavat työkaverit ja/tai asiakkaat. Tuntuu, että tätä hommaahan voisi tehdä maailman tappiin saakka. Mutta eikös siellä jumankauta ole aina joku hankala/narsistinen/tyhmä pomo/kollega, joka onnistuu latistamaan tunnelman.  Tästä tulikin aasinsiltana mieleen eräs suomalainen telakka, jossa ilmapiiri huono, koska johtoporras etäinen ja tietysti ehkä myös jotenkin vieraantunut tai kokonaan tietämätön siitä käytännön työstä. Kuulemma ammattimiehille on alettu opettaa suurinpiirtein että miten ruuvimeisseliä pidetään kädessä. Uskon, että turhauttaa ja on lisäksi täysin turhaa toimintaa.  Sama kuin m...

  Kuvassa sulkasatoinen kana . Aika harvoin tulee enää osallistuttua erilaisten ryhmien fb-keskusteluihin, koska tuntuu, että on aiheena sitten vaikka viherkasvit tai neuleet, niin touhu menee usein väittelyksi. Outoa. Ja usein ne, jotka kärkkäimmin osallistuvat ja keskustelevat ainoastaan päätään aukomalla, ovat ensimmäisten joukossa uhkailemassa kunnianloukkaussyytteillä heti, jos joku on vahvasti eri mieltä. Olen ollut monta vuotta eräässä oman ikäluokkani fb-ryhmässä. Useimmiten käyn vain lukemassa. Eräänä päivänä joku oli kirjoittanut siitä, että lapsensa täyttää muutaman päivän kuluttua 18 vuotta, ja hakee nyt henkilötodistusta. Ketjun  aloittaja, joka ilmeisesti on eronnut, niin äimisteli sitä, että lapsi ei saa sitä henkilötodistusta jos ei ole myös isän suostumusta.  Jälleen kerran iso osa näistä elämänkoululaisista ymmärsi kysymyksen ihan väärin, ja sitten alettiin kiistelemään siitä, että miksi ollaan niin tarkkoja. Toki onkin hyvä perustelu se, että juuri siks...

  Mikä on kultainen leikkaus? Kultainen leikkaus on antiikin Kreikan teoriaan perustuva sommittelusääntö, jonka mukaan ihmissilmä näkee ensin tietyt pisteet kuvassa ja että pääkohde tulisi siksi sijoittaa näihin kohtiin. Kultaisella osalla kuva jaetaan yhdeksään osaan neljällä viivalla pitkittäin ja poikittain. Jos pääkohteen tärkeimmät osat asetetaan viivojen leikkauspisteisiin, kuvaa katsoja kokee sommitelma harmonisena. Jos horisontti tai henkilö on kultaisessa leikkauspisteessä, näyttää siltä, ​​että kuva on tasapainoisempi kuin jos ne sijoitettaisiin esimerkiksi kuvan keskelle. -------------------------------------------------------------------------------------------------- Luin uusimmista sisustustrendeistä. Nyt haetaan kestävää kehitystä. Huonekaluja, jotka säilyttävät arvonsa vuodesta toiseen. Kuten vaikkapa Boknäsin kirjahyllyt. Ne ovatkin kauniita ja kestäviä. Myös tuoleissa suositaan klassikoita. Käytetään paljon tietysti Artekia (joita ostetaan mieluusti Tori.fi:ssä) j...