Pinnallista porinaa

 

Sitä pitää itseään useimmiten ihan mukiinmenevän näköisenä ikäisekseen ja esim somekuviin pystyy aina laittautumaan ja ottamaan kuvan parhaimmasta kulmasta. No niin. Mutta entäs tämä reaalimaailma sitten? Olin yhtenä iltana kuoroharkoissa ja siellä kuoromme eräs jäsen napsi kännykkäkuvia illan mittaan.

 Osassa kuvia olin ihan onnistunut, mutta sitten törmäsin kuvaan, jossa olen kumartuneena kahvipöydän ylle (meillä on aina väliaikakahvit harkoissa). Naama roikkui, jokainen ryppy ja arpi näkyi ja suukin näytti siltä kuin minulla ei olisi huulia lainkaan. Muistaakseni laitoin ripsiväriäkin ennen kuoroon lähtöä, mutta sitäkään ei huomannut. Kyllä taas itsetunto koki kolauksen!

Useinhan käy niinkin, että törmäät johonkin julkkikseen ja ihmettelet, että onpas se nyt eri näköinen kuin kuvissa. Ilmeisesti me kaikki ollaan kauniimpia somessa kuin live-elämässä.

Lisäksi olen ihmetellyt, turhamainen kun olen, että miksei paino nykyään putoa? Noudatan jopa pätkäpaastoa ja päivittäinen kalorimäärä on mielestäni suositusten mukainen painon pudotusta ajatellen. Silti ei mikään etene. Tosin olen nyt viimeisen vuodn aikana joutunut käyttämään silmätippoja, joissa kortisonia. Vaikuttaisiko niinkin pieni määrä painoon?

Lisäksi olen viime kesästä lähtien (jolloin sairastuin masennukseen), tai oikeammin syksystä lähtien, ottanut kerran päivässä tabletin nimeltä Voxra, jonka tarkoitus tasata mielialoja, etten syöksyisi takaisin siihen "mikään-ei-tunnu-miltään"- olotilaan. Lihottaakohan tuo lääke, eikös psyykenlääkkeillä ole vähän sellainen haittavaikutus? 

Minulla on nyt ollut menossa hiustenkasvatusprojekti. Välillä olen valmis lopettamaan kasvattamisen ja painumassa parturiin, mutta onneksi jaksanut silti jatkaa. Haluan, että saan kesällä nostettua kaikki hiukset päälaelle. Lisäksi sellainen sileä nuttura ja ponnarikin sopii. 

Hiukseni eivät ole mitkään huippupaksut, vaan se on sellainen tyypillinen suomalainen hius, eli hiukan lasimainen. Ja piikkisuora. Ihan lyhyenä en tykkää, koska niitä sai laittaa koko ajan ja juosta säännöllisesti kampaajalla. Se polkkatukka minulla on ollut myös vuosia, se kyllä sopii mutta vaatii myös aktiivista kampaajalla käyntiä, että kampauksesta ei tule liian littana takaraivolta. Senkin vuoksi haluan nyt kasvattaa. Ei tarvitse niin usein käydä kampaajalla. Välillä värjään itse, välillä kampaaja. Harmaita ei ole vielä niin paljon, että kannattaisi antaa niiden kaikkien tulla esiin. Lopputulos näyttäisi vain kirjavalta. Joillakin ihmisillä on hiuksissa upea harmaan sävy, varsinkin niillä, joiden alkuperäinen hiusväri oli lähes musta. Sellaisen kannattaa kyllä antaa näkyäkin. Hopean sävyt hienoja. 

Tässäpä tämän päivän porinat. Nuorimmainen tytär meni tällä viikolla raksalle töihin. Pitää siis välivuotta opiskeluissa. Jännittävä duunivalinta. Eilen tuli töistään ja valitti, ettei meinaa työhousut pysyä ylhäällä (on aika pienikokoinen, 160 cm). Tänään otti vyön mukaan. Hänellä on nyt toistaiseksi minun autoni käytössä työmatkaan. Siinä se ajokokemuskin pikkuhiljaa kertyy. On vähän liian kiivas ja hätäinen ollut taitoihinsa nähden. Toivottavasti kaasujalka kevenee ja temperamentti (rattiraivo) pysyy aisoissa.

Varmaan tuo raksatyö auttaa selkeyttämään ammatinvalintaa. Sitä ennen oli kesätöissä kaupassa. Ahdistui siitä, että piti koko ajan olla ihmisten kanssa kontaktissa ja lisäksi hänen migreeninsä ei tykännyt työn epäsäännöllisyydestä.

 Alunperin haki siis oikeustieteelliseen, muttei päässyt ainakaan vielä.  Rakentamiseen/sähkölaitteisiin liittyvä ammatti voisi kyllä sopia hänelle myös. On aika hoksaava ja kätevä mm huonekalujen kokoamisessa ja osaa myös ratkaista moet kodinkoneisiin liittyvät asennus- ja käyttöönottojutut. No, aika näyttää, mikä hänestä tulee. Onneksi nykymaailmassa on useita polkuja, ja voi elämän aikana opiskella useammankin ammatin.