Tohtori Höyhen

Nyt kirjoitetaan hiukan varallisuudesta sekä myös naisen asemasta. Tri Höyhen ryhtyi seuraamaan Netflix-sarjaa "Anna, lopussa A". Kuvaa orpotytön polveilevaa tietä iäkkäiden sisarusten kasvattina. Ensimmäisenä sarjaa katsoessa ryhtyi vihastuttamaan se, kuinka rahalla on aina ollut niin suuri valta. No okei, terveyttä sillä ei voi täysin ostaa, mutta nähtävästi lähes melkein mitä muuta tahansa sillä saa. Saa esimerkiksi "oikeuden" valehdella. Oikeuden muokata totuutta mieleisekseen.Tässäkin sarjassa tuli taas ilmi se, miten valtaa voi ostaa ja miten varakkaan sanaa uskotaan. Jopa siinä tapauksessa, että se on täyttä puppua. Ja näinhän se on ollut aina. Sarjassa tätä Anna tyttöstä myös kiusattiin rajusti koulussa. Koska hän oli älykäs, rohkea ja erilainen, piti löytää se kohta, jonka avulla häntä voi nitistää ja mitätöidä. Tässä tapauksessa se oli tietysti se, että hän oli orpo ja elänyt aiemmin orpokodissa. Surullisinta tässä on se, että myös aikuiset ihmiset, op...

Tri Höyhen on pohtinut viime aikoina kovasti elämää ja kuolemaakin. Tähän ajatteluun innoittanut sekin, että TrH harjoittelee nyt uutta ammattia hautausalalla. Työ on todella tärkeää ja tuntuu hyvin merkitykselliseltä se, että saan olla viimeisenä laittamassa vainajaa arkkuun ja valmistamassa häntä ns. viimeiselle matkalle. Saatan sanoa hyvästitkin omaisen puolesta. Tämän työn myötä olen myös tajunnut, että miten hauras elämä on. Kun se loppuu, paluuta ei ole. Tuntuu, että moni elää siten, että odottaa jotain ihmeellistä "huomista", jolloin kaikki muuttuu. Yleensä ei muutu. Valitettavasti.  Kuoleman hetkellä ollaan kyllä ihan yksin ja uniikkeina. Ei ole enää merkitystä sosiaalisella statuksella eikä millään muullakaan. Henki poistuu ja jälkeen jääneille jäävät muistot. Muisto perustuu myös muistiin, joten tiettyjä asioita halutaan muistaa enemmän kuin joitain toisia. Jotain muistetaan ehkä myös väärin. Tri Höyhen on uskonut joskus jumalaan. Siihen ZZ-Topin laulajan näköi...

Allekirjoittanut eli Tri Höyhen löysi fb:sta jonkun vanhan opiskelutoverin ammattikorkeakouluajoilta 90-luvulta. Jotenkin muistin inhonneeni ko. neitoa. Tunne saattoi olla molemminpuolinen, mutta mitään draamaa siihen ei muistaakseni sisältynyt. Tämä henkilö oli mielestäni lapsellinen. Sellainen henkevää esittävä lässy. Todennäköisesti tämä henkilö puolestaan piti meikäläistä jäykkänä, ei-kovin-luovana taviksena. Tavis olinkin. No, niin tai näin, Tri Höyhen ryhtyi pohtimaan, löydettyään tämän ex-opiskelukaverin, että pitäiskö pyytää face-kaveriksi. Kunnes tuli järkiinsä ja tajusi, että miksi ihmeessä näin tekisi? Tuskin sitä yhteistä nimittäjää löytyisi nytkään. Vai löytyisikö? Toki mennyt vuosikymmeniä ja molemmat muuttuneet ja kehittyneet ihmisinä. Mutta silti. Ehkä joidenkin asioiden kannattaa vaan antaa olla ja pysyä siellä pulpetissa. Kaikkien kanssa ei voi olla sydänystävä ja väkisin ei kannata yrittää.

Joskus erilaisia kirjoituksia ja blogeja lukiessa pohtii, että haluaako kirjoittaja tosiaan tuoda julki omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ja yrittää näin muuttaa maailmaa, vaiko haluaako olla muuten vain esillä, omasta mielestään ehkä oikeassakin ja nauttia mahdollisesta huomiosta, ilman sen kummenpaa sisältöä? Välillä ehkä kaikkea edellämainituista.  Entä jos haluaa palautetta, niin millaista palautetta haluaa? Haluaako kehuja? Haluaako kommentteja samanmielisiltä? Vai erimielisiltä? Niin että syntyy kipakkaakin ajatustenvaihtoa. Jollain tavoin dokumentointi elämä tuntuu täydemmmältä. On myös paljon asioita, joista on vaikea kirjoittaa. Tällaisia aiheita ovat mm. armomurha, itsemurha, murha, uskonto, viha, pedofilia jne...Tai jos on liian rajuja mielipiteitä jonkun tunnetun henkilön persoonasta. Pitäisi oppia kirjoittamaan ketään loukkaamatta, mutta onko sellainen mahdollista? Ja jos on, niin meneekö teksti silloin liian neutraaliksi ja tylsäksi? Huumori on hyvä keino keve...

Tri Höyhen on, kiitos levottoman ja helposti pitkästyvän luonteensa, elämänsä aikana muuttanut jonkin verran ja myös vaihtanut työpaikkaakin muutaman kerran. Kaikki tällainen  on kyllä auttanut ymmärtämään elämän vivahteita paremmin ja opettanut suvaitsevaisuuttakin ja erilaisuuden sietoa. Itse asiassa juuri tänään törmäsin siihen, että monilla ns.juurevilla ihmisillä on vakaa luotto siihen, että se oma näkemys asioista on ainoa oikea. Vähän ahdistavaa tällaisen vapaamielisemmän tyypin kannalta. On nimittäin paljon sellaisia makuasioita, joita pidetään ainoana oikeana tapana toimia, vaikka oikeastaan kyse on vain mielipiteistä ja makuasioista. Perinteet ovat hyviä niin kauan kun niistä ei tule pakkomielteitä. Ihmiselle tekee oikeasti hyvää lähteä pois siitä tutusta ja turvallisesta ja opiskella uusia paikkakuntia tapoineen ja ihmisineen. Paikkakunnissa on eroja. Viikko sitten Tri Höyhen kävi työreissulla Vaasassa ja täytyy sanoa, että eteläiseen suomeen verrattuna virkisti kova...

Tri Höyhen pohti tänään erityisesti kritiikin merkitystä sekä omaa kritiikinsietokykyään. Ketä tahansa ei voi lähteä kadulle kritisoimaan, jollei halua saada kuonoonsa. Parisuhteessa molemminpuolista kritiikkiä usein harrastetaan vaihtelevin tuloksin. Se kritiikki ei aina ole rakentavaa vaan usein jopa raunioittavaa. Joskus se kuitenkin johtaa suhteen laadun parantumiseen. Entäs sitten työpaikalla saatu kritiikki? Rakentaako se? Ehkä rakentaakin, mikäli on annettu rakentavassa hengessä ja hyvää tarkoittaen. Periaatteessa työnantajan mielipide työntekijästä ei kerro muuta kuin sen, miten henkilö sopii tehtäväänsä tämän kyseisen henkilön mielestä. Että toimiiko talon tavoilla. Työnantajalle ei oikeastaan kuulu se, millainen alainen on vapaa-ajallaan. Kunhan ei pilaa työpaikan mainetta mustamaalaamalla. Tri Höyhen ei ole kovin hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä, mutta on opetellut nöyryyttä. Toisaalta oikeutettu vaatimus on se, että kun kritisoidaan, se ei ole yksipuolista vaan että m...

Tri Höyhen ryhtyi opiskelemaan täysin uutta alaa. Opiskeluun liittyy myös työharjoittelu. Kaikki on sujunut tähän asti hienosti. Tri Höyhen on ollut nöyrä oppija, koska kaikki alalla on uutta.Eniten iloa uuden oppimisen ja kaiken jännityksen keskellä on tuottanut se, että henkilöt, toimitusjohtaja mukaan lukien, ovat ottaneet hienosti vastaan. On keskusteltu paljon ja tehty käytännössä paljon. Voisi sanoa, että kädestä pitäen on opetettu rauhallisesti ja kärsivällisesti. Joka saa tietysti aikaan sen, että myös vastaanottajan helppoa olla rauhallinen ja kärsivällinen. Nöyräkin (ilman nöyristelyä).Melkeinpä tekisi mieli kiittää taivaan enkeleitä siitä, että eteen avautui tällainen mahdollisuus plus että liitteenä toive siitä, että fiilis pysyköön jatkossakin yhtä hyvänä. Tästä taas aasinsillan kautta kätevästi päästään siihen, että miten erilaisia työpaikat ja siinä toimijat ovat. Tri Höyhenkin oli varmaan nuorena alaisena epävarma ja uhmakas, ja taatusti tuli sitä saikkuakin haettua, ...