Käytös ja työyhteisö
Tri Höyhen ryhtyi opiskelemaan täysin uutta alaa. Opiskeluun liittyy myös työharjoittelu. Kaikki on sujunut tähän asti hienosti. Tri Höyhen on ollut nöyrä oppija, koska kaikki alalla on uutta.Eniten iloa uuden oppimisen ja kaiken jännityksen keskellä on tuottanut se, että henkilöt, toimitusjohtaja mukaan lukien, ovat ottaneet hienosti vastaan. On keskusteltu paljon ja tehty käytännössä paljon. Voisi sanoa, että kädestä pitäen on opetettu rauhallisesti ja kärsivällisesti. Joka saa tietysti aikaan sen, että myös vastaanottajan helppoa olla rauhallinen ja kärsivällinen. Nöyräkin (ilman nöyristelyä).Melkeinpä tekisi mieli kiittää taivaan enkeleitä siitä, että eteen avautui tällainen mahdollisuus plus että liitteenä toive siitä, että fiilis pysyköön jatkossakin yhtä hyvänä.
Tästä taas aasinsillan kautta kätevästi päästään siihen, että miten erilaisia työpaikat ja siinä toimijat ovat. Tri Höyhenkin oli varmaan nuorena alaisena epävarma ja uhmakas, ja taatusti tuli sitä saikkuakin haettua, jos oli mielenkiintoisempaa tiedossa. Tai väsytti.
Iän myötä työmoraali on tiukentunut ja Tri Höyhenkin on löytänyt itsestään jopa suorittajan. Mikä ei tietenkään aina ole pelkästään positiivista, koska se stressaa.
Työkavereina Tri Höyhenellä on ollut monenmoista väkeä. On niitä kivoja ja reiluja, joista tullut elinikäisiä ystäviä. Sitten on niitä "kivoja", jotka ovat tilaisuuden tullen puukottaneet selkään. Ja toki niitä, jotka jääneet kokonaan pois elämästä heti, kun työpaikan ovi sulkeutunut viimeisen kerran.
Esimiehiäkin ollut moneen lähtöön. Hyvällä voi muistella niitä kannustavia tyyppejä, joiden kanssa tuntunut siltä, että on osa huipputiimiä. Sitten on ollut huonoja pomoja. Sellaisia, jotka ovat olleet huonoja työssään, mutta eivät ole kuitenkaan kestäneet kritiikkiä ja kaikki osaamattomuudet ja omat virheet kaadettu alaisten syyksi. Nämä ovat hyvin raskaita henkilöitä.
Eräässä työsuhteessa Tri Höyhen törmäsi psykopaattiin. Koska Tri Höyhen rakasti itse työtä, psykon toimet pystyi tiettyyn rajaan saakka ignoroimaan. Aika kauankin, mutta toki siinäkin tuli sitten raja vastaan. Onneksi oli aiempien alaisten kokemukset, liitto sekä lääkäritkin lopulta apuna. Ihminen kyllä selviää mistä vaan nähtävästi. Tri Höyhen ei palanut loppuun, koska osasi säilyttää oman focuksensa kirkkaana ja tiesi, kuka oli ja missä oli ammattilainen. Nuorempana se ehkä ei olisi onnistunut.
Tri Höyhen on aikoinaan ollut itsekin työnantaja muutamalle. Jälkeenpäin ajatellen ehkä vähän nipo sellainen ja ehdoton siitä, että sovittuja asioita noudatettiin. Jos ohareita tapahtui, ei tarvinnut tulla töihin enää koskaan. Pahinta ehkä se, että jotain oltiin sovittu, ja henkilö ei ilmaantunut paikalle eikä myöskään ollut tavoitettavissa. Paras työntekijä on ehkä aina se entinen yrittäjä, joka vieraan palveluksessakin käyttäytyy kuin hoitaisi omaa yritystään.
Tässä nykyisessä harjoittelupaikassa on kyllä iloinnut siitä hyvästä aikatauluttamisesta ja huumorin täyttämästä työyhteisöstä. Työn laatu on vakavakin, mutta silti en muista, koska olisin viimeksi nauranut yhtä makeasti työparin kanssa. Tällaista lisää.
Kuva "Vanhat Musta Pekka -kortit, oma arkisto"
Tästä taas aasinsillan kautta kätevästi päästään siihen, että miten erilaisia työpaikat ja siinä toimijat ovat. Tri Höyhenkin oli varmaan nuorena alaisena epävarma ja uhmakas, ja taatusti tuli sitä saikkuakin haettua, jos oli mielenkiintoisempaa tiedossa. Tai väsytti.
Iän myötä työmoraali on tiukentunut ja Tri Höyhenkin on löytänyt itsestään jopa suorittajan. Mikä ei tietenkään aina ole pelkästään positiivista, koska se stressaa.
Työkavereina Tri Höyhenellä on ollut monenmoista väkeä. On niitä kivoja ja reiluja, joista tullut elinikäisiä ystäviä. Sitten on niitä "kivoja", jotka ovat tilaisuuden tullen puukottaneet selkään. Ja toki niitä, jotka jääneet kokonaan pois elämästä heti, kun työpaikan ovi sulkeutunut viimeisen kerran.
Esimiehiäkin ollut moneen lähtöön. Hyvällä voi muistella niitä kannustavia tyyppejä, joiden kanssa tuntunut siltä, että on osa huipputiimiä. Sitten on ollut huonoja pomoja. Sellaisia, jotka ovat olleet huonoja työssään, mutta eivät ole kuitenkaan kestäneet kritiikkiä ja kaikki osaamattomuudet ja omat virheet kaadettu alaisten syyksi. Nämä ovat hyvin raskaita henkilöitä.
Eräässä työsuhteessa Tri Höyhen törmäsi psykopaattiin. Koska Tri Höyhen rakasti itse työtä, psykon toimet pystyi tiettyyn rajaan saakka ignoroimaan. Aika kauankin, mutta toki siinäkin tuli sitten raja vastaan. Onneksi oli aiempien alaisten kokemukset, liitto sekä lääkäritkin lopulta apuna. Ihminen kyllä selviää mistä vaan nähtävästi. Tri Höyhen ei palanut loppuun, koska osasi säilyttää oman focuksensa kirkkaana ja tiesi, kuka oli ja missä oli ammattilainen. Nuorempana se ehkä ei olisi onnistunut.
Tri Höyhen on aikoinaan ollut itsekin työnantaja muutamalle. Jälkeenpäin ajatellen ehkä vähän nipo sellainen ja ehdoton siitä, että sovittuja asioita noudatettiin. Jos ohareita tapahtui, ei tarvinnut tulla töihin enää koskaan. Pahinta ehkä se, että jotain oltiin sovittu, ja henkilö ei ilmaantunut paikalle eikä myöskään ollut tavoitettavissa. Paras työntekijä on ehkä aina se entinen yrittäjä, joka vieraan palveluksessakin käyttäytyy kuin hoitaisi omaa yritystään.
Tässä nykyisessä harjoittelupaikassa on kyllä iloinnut siitä hyvästä aikatauluttamisesta ja huumorin täyttämästä työyhteisöstä. Työn laatu on vakavakin, mutta silti en muista, koska olisin viimeksi nauranut yhtä makeasti työparin kanssa. Tällaista lisää.
Kuva "Vanhat Musta Pekka -kortit, oma arkisto"
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!