Rakentaako kritiikki?

Tri Höyhen pohti tänään erityisesti kritiikin merkitystä sekä omaa kritiikinsietokykyään. Ketä tahansa ei voi lähteä kadulle kritisoimaan, jollei halua saada kuonoonsa.

Parisuhteessa molemminpuolista kritiikkiä usein harrastetaan vaihtelevin tuloksin. Se kritiikki ei aina ole rakentavaa vaan usein jopa raunioittavaa. Joskus se kuitenkin johtaa suhteen laadun parantumiseen.

Entäs sitten työpaikalla saatu kritiikki? Rakentaako se? Ehkä rakentaakin, mikäli on annettu rakentavassa hengessä ja hyvää tarkoittaen. Periaatteessa työnantajan mielipide työntekijästä ei kerro muuta kuin sen, miten henkilö sopii tehtäväänsä tämän kyseisen henkilön mielestä. Että toimiiko talon tavoilla. Työnantajalle ei oikeastaan kuulu se, millainen alainen on vapaa-ajallaan. Kunhan ei pilaa työpaikan mainetta mustamaalaamalla.

Tri Höyhen ei ole kovin hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä, mutta on opetellut nöyryyttä. Toisaalta oikeutettu vaatimus on se, että kun kritisoidaan, se ei ole yksipuolista vaan että molemmilla tahoilla oikeus sanoa mielipiteensä ja joskus puolustautuakin. Vasta silloin se on rakentavaa.


Kuva Googlen kuvapankki, kuvassa Napoleon




Kommentit

  1. Valitettavasti vapaa-ajallakin täytyy muistaa, että se työnantajan "varjo" seuraa perässä. Meillä ainakin annetaan suht koht suoraan ymmärtää, ettei vapaa-ajalla saa kauheesti töpeksiä ja örveltää, koska "edustamme työnantajaamme myös vapaa-ajalla". Toisaalta itsestäänselvää, mutta toisaalta vähän ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. On paljon työpaikkoja, jotka laadultaan sellaisia, että vapaa-aikanakaan ei voi örveltää mielin määrin. Ja toinen muistettava asia on salassapitovelvollisuus.

      Poista
  2. Taidekasvatuksessa kritiikillä on tärkeä asema vai onkohan? Jos taide ei olekaan tiedettä? Jotenkin taiteen tekijän ja tuottajan sekä kriitikon tulee päästä"samaan rinkiin" vai mitä ajattelette

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?