Seikkailu vai rutiini?

Tri Höyhen on, kiitos levottoman ja helposti pitkästyvän luonteensa, elämänsä aikana muuttanut jonkin verran ja myös vaihtanut työpaikkaakin muutaman kerran. Kaikki tällainen  on kyllä auttanut ymmärtämään elämän vivahteita paremmin ja opettanut suvaitsevaisuuttakin ja erilaisuuden sietoa.

Itse asiassa juuri tänään törmäsin siihen, että monilla ns.juurevilla ihmisillä on vakaa luotto siihen, että se oma näkemys asioista on ainoa oikea. Vähän ahdistavaa tällaisen vapaamielisemmän tyypin kannalta. On nimittäin paljon sellaisia makuasioita, joita pidetään ainoana oikeana tapana toimia, vaikka oikeastaan kyse on vain mielipiteistä ja makuasioista. Perinteet ovat hyviä niin kauan kun niistä ei tule pakkomielteitä.

Ihmiselle tekee oikeasti hyvää lähteä pois siitä tutusta ja turvallisesta ja opiskella uusia paikkakuntia tapoineen ja ihmisineen. Paikkakunnissa on eroja. Viikko sitten Tri Höyhen kävi työreissulla Vaasassa ja täytyy sanoa, että eteläiseen suomeen verrattuna virkisti kovasti se ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus sekä puheliaisuus. Sellainen tietty kepeys ja leikkisyys kuvaa sikäläisiä ihmisiä. Tämä käsitys ei perustu pelkästään tähän yhteen reissuun, vaan Tri Höyhenen rakas pitkäaikainen naapurikin on kotoisin pohjanlahden rannikolta. Tämänkin henkilön seurassa on aina nauru raikunut ja arkisista sattumuksista irronnut runsaasti hauskuutta.

Työelämässäkin paikalleen jämähtyneisyys on hyvin vaarallista. "Näin on aina tehty"-mantra on hyvin vaarallinen, jos touhu menee sen myötä laput silmillä kulkemiseksi. Pelkällä vuosikymmenten kokemuksella ei ole mitään lisäarvoa, jos mikään ei kehity eteenpäin. Joskus kannattaa ottaa etäisyyttä, kaukaa näkee usein paremmin.