Elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Tri Höyhen on pohtinut viime aikoina kovasti elämää ja kuolemaakin. Tähän ajatteluun innoittanut sekin, että TrH harjoittelee nyt uutta ammattia hautausalalla. Työ on todella tärkeää ja tuntuu hyvin merkitykselliseltä se, että saan olla viimeisenä laittamassa vainajaa arkkuun ja valmistamassa häntä ns. viimeiselle matkalle. Saatan sanoa hyvästitkin omaisen puolesta.

Tämän työn myötä olen myös tajunnut, että miten hauras elämä on. Kun se loppuu, paluuta ei ole. Tuntuu, että moni elää siten, että odottaa jotain ihmeellistä "huomista", jolloin kaikki muuttuu. Yleensä ei muutu. Valitettavasti.
 Kuoleman hetkellä ollaan kyllä ihan yksin ja uniikkeina. Ei ole enää merkitystä sosiaalisella statuksella eikä millään muullakaan. Henki poistuu ja jälkeen jääneille jäävät muistot. Muisto perustuu myös muistiin, joten tiettyjä asioita halutaan muistaa enemmän kuin joitain toisia. Jotain muistetaan ehkä myös väärin.

Tri Höyhen on uskonut joskus jumalaan. Siihen ZZ-Topin laulajan näköiseen heppuun, joka istuu pilven reunalla ja päättää yksinään kaikesta. Sittemmin TrH tajusi, miten älytön koko asia on. Vaikka olisi ihanaa ajatella olevansa ns. Jumalan kämmenellä. No, hienoa, jos näin olisi. Lapsenuskoa parhaimmillaan.

Tällä hetkellä TrH pohtii, että koska elämässä pitää olla toivoa, niin on hyvä ajatella, että kaikki on energiaa ja että sitä hyvää ajattelua ja energiaa on tärkeä ylläpitää. Ja koska minulla on usko energiaan ja siihen, että mikään ei kuole, vaan muuttaa vain  muotoaan, niin haluan ajatella, että ympärilläni on hyvää energiaa, eli enkeleitä, valoihmisiä, keijuja, puiden ja kasvien energiaa, Äiti Maa ja kaikkea tällaista. Tämä ajattelu antaa sekä lohtua että auttaa ymmärtämään elämän merkitystä.

Olen myös pohtinut paljon sitä, että sellainen ihminen, jolle elämä on antanut vähän, ja se elämä ollut vain tuskaista rämpimistä, niin silloin kuolema on ystävä. Tapahtuma, joka laittaa pisteen elämälle, jolta ei saanut mitään.
Toisaalta en pidä yhtään siitä, että jätetään jotenkin se elämä elämättä, kun odotetaan jotain ihmeellistä ylösnousemusta. Kyllä elämä on Sinulle ja Minulle annettu lahja, joka kuuluu elää elämää kunnioittaen ja kiitollisuudellakin (niissä puitteissa, missä pystyy).

Summa summarum: Tri Höyhen haluaisi elää vielä kauan. Paljon on vielä asioita tekemättä ja kokematta, enkä koe olevani vielä yhtään valmis lähtemään. Toivottavasti tähdet ovat suotuisissa asemissa.

Ai niin, se piti vielä todeta lopuksi: minä uskon, että ihmisen energiataso vain muuttuu kuoleman jälkeen. Myös käsitys ajasta. Siksi uskon, että ne rakkaat edesmenneet ovat aina lähellämme energiana, ja siihen energiaan minäkin liityn, kun tämä maanpäällinen osuus taputeltu.