Joulun tähden

 

Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) eli tähtilatva on tyräkkikasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Laji on kotoisin Väli-Amerikasta ja sitä käytetään laajasti koristekasvina. Joulutähti ei ole myrkyllinen, mutta syötynä paikallisesti ärsyttävä.


Joka vuosi sitä aina päättää, ettei jouluhössää Joulun tähden, mutta aina sitä vähän hössää. En tee mitään suursiivousta, sitähän ei Martatkaan suosita, ellei aio viettää sitä joulua kaapissa, mutta olosuhteiden pakosta ryhdyin perkaamaan vinttiä. Olosuhteet oli sellaiset, että en löytänyt sieltä enää mitään etsimääni ja ärsyynnyin myös epäjärjestyksestä,

Eilen sitten kävin läpi joulukoristeet ja myös muutamat jouluvalot, ja kuusenjalkojakin oli kaksin kappalein. Myös pestyjä kylpytakkeja oli kaksi kappaletta liikaa. Heitin menemään myös vanhan kirjanpidon, jota ei enää tarvitse säilyttää, kun 10 vuotta kulunut ja sitten oli joitain muitakin kansioita, jotka tyhjensin papereista, ja näin ollen minulla oli äkkiä jätesäkillinen siistejä kansioita. Kaikki edellämainitut tavarat on nyt laitettu eteenpäin, eli lahjoitin ne erään fb-ryhmän kautta. Myös yhden ylimääräisen paljeoven lahjoitin autotallista. Kätevää!

Lahjahössäys ei minua kiinnosta, mutta koska nuoriso (kaikki aikuisia) tietysti toivoo jotain, niin tyttäret saavat Marimekon lahjakortit ja kumpikin yhdet kaulakorut, jotka tilasin AnnaPusu-nimisestä verkkokaupasta. Aikuinen poika saa pussilakanasetin sekä sukkia. Mies saa todennäköisesti jotain vaatetta ja vävypoikakokelaalle suunnittelin Hesen lahjakorttia.

Toinen tytär on nyt isolla kaveriporukalla viikon Lapissa, mutta on jo ehtinyt kotona käydessään laittaa jääkaapin oveen listan toiveruuistaan. Yritän suunnitella ruoat niin, ettei mitään olisi liikaa. Totuus on kuitenkin se, että jouluruokia jaksaa maksimissaan syödä parina päivänä. En voi tajuta ihmisiä, jotka hulluna leipovat ja laittavat ja pakastavat ruokia ja kakkuja, ja ovat aloittaneet touhun jo marraskuussa. Miksi? Varsinkin, jos muutenkin on paljon kotona, niin luulisi, että aikaa on. Uraohjukset tietty eri asia, mutta he tuskin tekevät kaikkea omin pikku kätösin, ja se on ihan ok. Mutta ehkä joillekin se Joulu ei tule ennenkuin on värkätty paljon kaikkea.

 Lisäksi olen vakavasti pohtinut sitä, että imellettyä perunalaatikkoa lukuunottamatta on paljon taloudellisempaa ostaa porkkana - ja lanttusoseet valmiina, ja tehdä niistä laatikot. Ei joudu kuorimaan eikä keittämään ja kuluttamaan sähköä ja vettä siihen, vaan tosiaan valmiit soseet valmistellaan siirapin ja kerman avulla ja uuniin paistumaan. Tai sitten kokonaan valmislaatikot kaupan tiskistä.

Ai niin, itselleni olen toivonut lahjakorttia taidetarvikekauppaan. Toisaalta aluksi sanoin, että tahdon Iida Rauman Finlandiapalkitun kirjan "Hävitys", mutta taidankin vain lainata sen. Kirjojen omaksi  ostaminen omalla kohdallani melko turhaa toimintaa, koska samaa kirjaa harvoin lukee moneen kertaan, joten turha ostaa hyllyyn pölyttymään. Tosin edesmenneen äitini kirjakerhoaikaisia kirjoja luen yhä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Kommentit

  1. Aivan samaa mieltä. Kirjastosta lainaaminen tapahtuu lähes maksutta, jos muistaa palauttaa kirjat ajallaan ja hakea varatut kirjat ajallaan. Olen siirtynyt taas äänikirjojen kuunteluun, koska silloin ei tarvitse kannatella kirjaa, väsyttää silmiään ja jumittaa hartioitaan ja voi tehdä samalla jotain muuta, esimerkiksi käsitöitä. Joululaatikot olen ostanut kaupasta valmiina kohta 40 vuoden ajan enkä aio alkaa niitä itse väsäämään. En muuten edes itse syö niitä. Toinen asia mitä en tajua, on että kinkku pitää paistaa yöllä. Se on joku jäänne jostain keskiajalta, kun ruoka kypsennettiin maakuopassa? Tai ehkä isossa puulämmitteisessä leivinuunissa ja kinkku kypsennettiin jälkilämmössä. Mutta kun se nykyään paistetaan sähköuunissa, niin yöllä paistamisessa ei ole mitään järkeä, paitsi jos sähkölaskutuksessa on kaksoistariffi eli yösähkö on halvempaa kuin päiväsähkö. Meillä on sellainen, mutta silti paistetaan kinkku päivällä. Ei se sillä yösähköllä niin paljon halvemmaksi tule, että kannattaisi uhrata yöunensa kinkun kyttäämiseen. Sitä paitsi meillä on aina niin pieni kinkku, että sen paistamiseen menee jotain 3-4 tuntia. Jos olisi joku kymmenkiloinen kinkku, niin ehkä sellainen ei ehtisi yön aikana kuivua uuniin. Mutta ei se välttämättä uuniin edes mahtuisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo kinkkuhomma on kyllä outo juttu. Että mistä tullut se tyyli, että yöllä pitäis paistella. Joskus on tehty niin, ja tuloksena ollut ylikypsä kinkku kun mennyt paistoaika-arviot vähän pieleen.
      Kai sillä yöpaistoperinteellä haetaan jotain ihme kiiltokuvamaista ja nostalgista joulukuvaelmaa, jossa perhe heräilee torpassa ihanaan kinkuntuoksuun. Äiti laittanut kystä kyllä koko yön ja ulkona aisakello kilkkaa 🙂

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H