Jouluhösseli

 Moni suomalainen jouluperinne kuten juhlarauhan julistaminen, hyvä tahto, lahjojen antaminen, köyhille jakaminen, kynttilöiden polttaminen, havukoristeet, punaiseen ja hiippalakkeihin pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Alun perin keskikesään sijoittunut maanviljelyksen ja ajan jumalan kunniaksi vietetty juhla siirrettiin myöhemmin vuoden loppuun ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan. Yksipäiväisestä juhlasta kehittyi lopulta yhdeksän päivän mittainen juhlakausi. Se huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan, jolloin annettiin lahjoiksi esimerkiksi pieniä saviveistoksia, rahaa, vaatteita, hajuvesiä, kirjoja, makeisia, leivonnaisia, astioita, ja koriste-esineitä. Saturnalia-juhlassa harrastettiin myös esimerkiksi kepposten tekoa ja uhkapelaamista.

Nyt, kun iso osa ihmisistä odottaa kylmä hiki otsalla kohonneita sähkölaskuja, niin monella on myös jouluun liittyvä rahankäyttö erilaista kuin ennen. Ei huono idea. Jotenkin olen itse jo vuosia ihmetellyt, että miksi yhden päivän vuoksi täytyy stressata ja touhottaa niin kauheasti? Totuus on ainakin omassa perheessä se, että niitä jouluruokia jaksaa syödä yleensä vain aattona. Miksei niitä ruokia voisi tehdä vain vähän? Ihan järjetöntä se leipominen ja paistaminen valmiiksi pakkaseen. Samalla vaivalla voisi paistaa ne laatikot vasta aattona, suoraan pöytään. No ok, imellettyä täytyy imellyttää yön yli.

Ja sitten tämä ostaminen. Ne pienet muistamiset on ihan kiva juttu, jos siitä pitää. Mutta mitä järkeä ostella jotain vain ostamisen vuoksi? Tai jotain todella kallista, jonka saat joulun jälkeen paljon edullisemmin?

Pidän siitä, että yhä useammin saa lukea ihmisistä, jotka haluavat suitsia kulutusta. Siis ihan hyvintoimeentulevatkin ihmiset. Heikompiosaisille se vähäinen kulutus ei usein ole päätös vaan pakon sanelema asia.

Jos niitä rahojaan nyt haluttaa kovasti levitellä jouluna, niin ehdotan sitä, että osallistu niihin monissa kaupoissa mahdollistettuihin lahjoituksiin. Eli siellä on kaupan aulassa kuusi, jossa eri-ikäisten lasten joululahjatoiveita, joihin voi osallistua.

Omassa lapsuudenkodissa joulunvietto oli melko vaatimatonta. Kaikkea oli, muttei mitään ylimääräistä. Toki oli jännittävää kirmata joulusaunan jälkeen katsomaan, että oliko se pukki tuonut jotain kuusen alle. Kuusi oli aina haettu lähimetsästä. Oikeastaan iso luksus oli ensimmäiset, värilliset jouluvalot ikkunaan. Ne olivat kyllä hienot, muistan vieläkin niiden tähtien muodon. Myös paperisia tonttuja teipattiin oviin ja seiniin.

Omien lasten joulut olleet aikoinaan runsaita. Tuntui välillä, että he saivat lahjoja ihan liikaa (kummeilta ja sukulaisilta). Muistan, kun aattona niitä rautalankoja, joilla nuket sun muut oli kiinnitetty pakkauksiinsa, niin sai oikein urakalla pyöritellä auki. Ja silti ne lapset leikki vain muutamalla saamallaan lelulla, ei tietenkään kaikilla.

Ehkä joulu stressaisi vähemmän, jos söisi niitä jouluruokia vaikka jo etukäteen, että pääsisi tunnelmaan. Tänä vuonna syötiin jo Ikean jouluateria (ei kovin ihmeellinen, suola oli unohtunut monista ruuista) ja olen myös tehnyt ja syönyt viikonloppuna riisipuuroa ja rusinasoppaa.

Tänä vuonna meitä pitäisi olla paikalla mies, minä, 3 aikuista lasta ja koira. Laatikoista teen imellettyä perunalaatikkoa ja voi olla, että ostan vain pienet lanttu- ja porkkanalaatikot valmiina. Pieni kinkku ja sitten ehdoton suosikkini eli graavilohi. Ja itse tehty rosolli. Miesväki hoitanee sen. Ja toinen tytär vaatimalla vaatii valkosipuliperunoita. Kun ei tykkää laatikoista. Mutta stressiä ei näistä tarjoiluista kannata ottaa.

Joulu ei minulle ole mikään erityisen kristillinen juhla. Mutta hienoksi sen tekee se tunnelma ja odotus, vaikka kyseessä onkin vain yksi päivä. Ja minulla on myös joulun lapsi eli aattona syntynyt tytär. Ja onhan se myös matka muistoihin. 

Joulu myös jotenkin katkaisee talvea sopivasti. Toivotaan, että se sujuisi Suomessa ja muuallakin rauhallisesti. Ilman liikoja suorituspaineita. Joskus ollaan joulu vietetty etelän auringon alla. Se on ollut ihanaa.