Teatteria
Muutamana viime päivänä on tullut harrastettua kulttuuria. Ensin Nokian työväen teatterissa katsomassa näytelmää Pastori Jussilainen ja sitten Turun Maneeriteatterissa katsomassa näytelmää Rouva C.
Molempia näytelmiä yhdisti sama aihe eli naisen asema 1800- luvun lopusta 1900- luvun alkuun. Eli se, miten liian usein on naiselle osoitettu alempi paikkansa suhteessa mieheen, vedoten raamatun (sovinistisiin) tulkintoihin, ja kuinka vaikea naisen on ollut löytää oma paikkansa maailmassa, jollei ole halunnut olla pelkkä kodin hengetär tai lastentekokone. Eikä siitä ole kuin muutama vuosikymmen, kun nainen ei esimerkiksi päässyt ravintolaan ilman miesseuralaista. Naisia on aina holhottu miesten toimesta. Ja uskonnon avulla. Ja toki myös niiden kanssasisarten toimesta, joille ollut ihan ok olla ns miehen kylkiluu. Ja onhan tällaisia naisia yhä. Heitä kuulemma kutsutaan nimellä gold digger. Heitä yhdistää täydellisen ulkonäön (silikoni ja botox usein apuna) lisäksi fittnesmaailma ja merkkilaukut. No, jokainen seiskaa lukenut varmaan tietää tämän naistyypin, joten ei siitä sen enempää.
Nokian työväenteatterin näytelmä oli viihdyttävä komedia ja hyvin puvustettu ja lavastettu. Siinä siis naisasia ja kansanopisto tekevät tuloaan. Avioparina on äreä pappi ja hänen nuori vaimonsa, joka myös pikkuhiljaa alkanut vastustaa miehensä tahtoa. Tapahtumat alkavat edetä kunnolla vasta sitten, kun anoppi saapuu kyläilemaan, jolloin alkaakin varsinainen tahtojen taistelu. Myös ahdasmieliset uskovaiset käyvät sekoittamassa pakkaa uudistusten tiellä. Näytelmä sijoittuu 1900-luvun alkuun ja ohjaajana toimii Heli Pitkänen.
Turkulainen teatteri Maneeri on vuonna 1986 perustettu harrastajateatteri. He tuottavat 3-4 näytelmää vuodessa. Eilisen esityksen perusteella voin kyllä vilpittömästi sanoa, että näyttelijäsuoritukset olivat niin loistavia, että tuo porukka menestyisi isommillakin estradeilla, jos niin haluaisi.
Näytelmä Rouva C kertoi Minna Canthin elämästä. (Minna Rytisola/ Dram. Heini Tola).
Näytelma oli todella koskettava ja kaunis kertomus kahden ihmisen välisestä yhteydestä, joka on vahvempi kuin yhteiskunnan sille asettamat rajat. Ja toki kaikki historiaa lukeneet tietävät jotain Minna Canthin elämästä ja kirjailijan- ja lehtinaisenurasta. Hänhän oli hyvin edistyksellinen omana aikanaan ja herätti myös pahennusta vahvoilla mielipiteillään ja teoillaan. Hän halusi vaikuttaa maailmaan kirjoittamalla näytelmiä, novelleja ja romaaneja.
Minna Canth eli vuosina 1844-1897. Hänen puolisonsa, tämä hänen uraansa ja kehitystään tukeva Johan Ferdinand Canth eli vuosina 1835-1879. Ferdinandhan oli alunperin Minnan, eli Ulrika Wilhelmiinan (os Johnson) luonnontieteen opettaja Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarissa. Aviomies kuoli, kun Minna oli 35 vuotias. Tällöin Minna muutti Kuopioon seitsemän lapsensa kanssa, ja ryhtyi menestyksekkäästi hoitamaan isältään perimäänsä lankakauppaa ja samaan aikaa myös hänen kirjallinen uransa lähti nousuun.
Näytelmää Minna C katsoessa kyllä kyyneleet kohosivat silmiin viimeistään siinä vaiheessa, kun aviomies Ferdinand teki kuolemaa. Kaikki näytelmän näyttelijäsuoritukset olivat kertakaikkiaan loistavia. Varsinkin pääosanesittäjien herkkyys valloitti. Ja kyllä täytyy ihmetellä sitä, miten ihmeessä on mahdollista muistaa niin suurta määrää tekstiä ja vuorosanoja.
Kyllä teatterissa kannatta käydä. Se avartaa ja antaa elämyksiä ja myös houkuttaa tutkimaan joitain asioita pintaa syvemmältä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!