Meghan ja Harry.
Hesarin Eleonoora Riihinen kommentoi sarjaa mm. näin:
"ALKUVUODESTA 2020 Sussexin herttuapari Harry ja Meghan luopui kuninkaallisista velvollisuuksistaan. Mutta he eivät luopuneet julkisuudesta, päinvastoin.
He lähtivät hovista ovet paukkuen Oprahin haastattelulla, jossa oli kaikki skandaalin ainekset.
Pariskunnan viesti oli, ettei brittihovi suojellut heidän perhettään median vainolta, julkisuuden paineilta, mielenterveysongelmilta, rasismilta tai seksismiltä. Siksi Harryn oli suojeltava heitä. Amerikkalaisyleisölle esitelty draamankaari oli ilmeinen: äitinsä traagisesti menettäneen prinssin pahin pelko oli, että historia toistaa itseään.
Pariskunta teki vielä saman vuoden syksyllä jättimäisen, noin 100 miljoonan dollarin diilin Netflixin kanssa. Torstaina suoratoistopalvelu julkaisi Harry ja Meghan -dokumenttisarjan kolme ensimmäistä jaksoa.
Kuusiosaisen sarjan on ohjannut Liz Garbus, joka on tehnyt sekä yhteiskuntapoliittisia dokumentteja että elämäkertadokumentit legendaarisista esiintyjistä Marilyn Monroesta ja Nina Simonesta. Jälkimmäinen What Happened, Miss Simone? oli Oscar-ehdokkaana.
Samalla he tietenkin yrittävät oikeuttaa martyyriasemaansa suhteessa ilkeään julkisuuteen, kuninkaallisiin ja monarkisteissa vihaa herättäneeseen lähtöratkaisuun. Se on kiusallinen asetelma, sillä mikään määrä kyyneleitä ei poista sitä tosiasiaa, että Meghan ja Harry ovat edelleen valtavan etuoikeutettuja ja rikkaita ihmisiä.
Jo se, että he joutuvat vakuuttelemaan, miksi he haluavat kertoa oman tarinansa, eli käytännössä pysytellä kaikesta huolimatta lööpeissä, osoittaa, ettei lähtökohta kuuden tunnin valitusvirrelle ole ongelmaton.
PAHINTA on kuitenkin dokumenttisarjan maailmoja syleilevä imelyys ja mainosmaisuus. Pr-kampanja on läsnä joka sekunti, kun näytetään yhä uudestaan Meghania puhumassa Yhdistyneiden kansakuntien tasa-arvojärjestön tilaisuudessa tai molempia halailemassa afrikkalaislapsia. Meghan mainitsee sanan ”metoo”, ja häntä kutsutaan aktivistiksi. Ajankuva sekin.
Autenttisuusyrityksistä huolimatta Meghan ja Harry eivät silti tunnu yhtään enempää todellisilta ihmisiltä. Lavasteeksi on valittu punaisia auringonlaskuja, pehmoisia eläimiä ja naistenlehtikuvamateriaalia perheidyllistä, jossa rinnastetaan toistuvasti pyhimysäiti Diana ja pyhimysäiti Meghan."
Muidenkin lehtien arvostelut tätä Netflix-sarjaa olivat melko samankaltaisia, koettiin että imelää löpinää ja tarkoitus vain rahastaa. Toisaalta hassu väite, kun samaan aikaan todetaan että Meghan ja Harry ovat rikkaita ja etuoikeutettuja ihmisiä. Niinkuin tietysti ovatkin. Eli miksi valmiiksi varakkaan tarvitsisi yrittää tehsä rahaa "imelällä Netflix-sarjalla"?
Olen jonkinlainen Royalty-fani. Tunnustan. Olen tarkkaan syynännyt kaikki Kuningatar Elisabethistä, Prinsessa Dianasta ja kuninkaallisesta perheestä kertovat sarjat. Niissä on jotain kiehtovaa, vaikka monarkian ylläpito katsotaankin nykyään turhaksi ja tarpeettomaksi kulueräksi.
On toisaalta erikoista, miten kaikilla tuntuu nyt olevan jokin mielipide Meghanista ja Harrysta, vaikka kaikki perustuu vain siihen, mitä kulloinkin julkisuudessa esitelty. Ihmeen tuomitsevaa ajattelua jotenkin. Ikäänkuin heillä ei olisi oikeutta kertoa omin sanoin kokemastaan. Ja sekin tuntuu montaa häiritsevän, että he vaikuttavat oikeasti onnellisilta. Ja olihan se kuninkaallisista velvollisuuksista luopuminen tietysti rohkea ratkaisu.
Monarkian kritisointi on toki rohkeaa, mutta ei ennenkuulumatonta. Jokseenkin samoja aatoksia esitti edesmennyt Prinsessa Dianakin. Ja onhan kuningasperheessä kuohunut aina ja mehukkaita juoruja, osa keksittyjäkin, esitelty brittilehdistössä. Mutta kaikkea tapahtuu ns paremmissakin piireissä.
Sanana "dokumentti" on aina vähän harhaanjohtava. Sillähän viitataan mihin tahansa kirjalliseen tai kuvalliseen tuotokseen, jolla on informatiivistä arvoa. Mutta mikään varsinainen TOTUUS dokumentti ei välttämättä ole. Se on vain eräs näkemys, riippuen paljon sen tekijöistä sekä dokumenttiin informaatiota antaneista henkilöistä.
Tulee mieleen eräs kolmiosainen sarja Marilyn Monroesta, joka sekin kulkee muistaakseni nimellä dokumentti. Siinä haastatellaan henkilöitä, jotka olleet mukana Monroen elämässä sen eri vaiheissa. Jotenkin sarjan ohjaaja oli halunnut korostaa Marilynin herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Varmasti hän oli sitäkin, mutta väitän että nämä ominaisuudet tekivät hänestä sen elokuvatähden, jonka nyt tunnemme jo lähes ikonisena.
Olen kuitenkin lukenut hänestä muutamia kirjoja, joista eräskin perustui Marilynin päiväkirjamerkintöihin. Hänestä ei välittynyt tuolloin kuvaa jonain ressukkana, joka vain ajelehti asiasta toiseen, vaan hän vaikutti hyvinkin päämäärätietoiselta ja jopa laskelmoivalta. Ei mikään tyhmä blondi siis, tämä alunperin brunetti kaunotar Norma Jeane (Mortenson) Baker.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!