Multitaskaavia mietelmiä taas yhtenä aamuna

 

Joskus tuntuu, että aivoissa surisee koko ajan. Paljon erilaisia ajatuksia risteilee päässä samaan aikaan ja ne pitäisi jotenkin jäsennellä järjestykseen tai edes kukin ajatus yhteen johtoon. Melko mahdotonta.

Aamulla heräsin ja onnittelin itseäni, että onneksi heräsin ja että näkemäni uni ei ollut totta vaan unta. Ensimmäisessä unessa olin kuoroharjoituksessa ja normaalisti melko rauhallisen oloinen kuoronjohtajamme sai jonkun ihme hepulin ja riehui ja raivosi jollekin vauvalle. En siis tiedä, miksi paikalla edes oli vauva.

Seuraavassa unessa järjestin jotain juhlia. Ihmiset istuivat ulkona ja minulla oli jokin idea siitä, että ensin tarjoilen pientä alkupalaa. JOstain syystä se alkupala piti kuumentaa leivänpaahtimessa, ja aluksi kaikki menikin hyvin. Tosin vein niitä alkupaloja aina yhdelle henkilölle kerrallaan, eli juoksin koko ajan sisällä ja ulkona. Jossain kohtaa tajusin, että tulee kiire. Että koko porukka ei tule edes lähes samaan aikaan saamaan alkupaloja ja osa ei ehkä ollenkaan. Nimittäin mieheni oli käynyt siellä välissä sörkkimässä sinne leivänpaahtimeen omia syömisiään, ja leivänpaahdin oli täynnä jotain juustoja, jotka sotkivat koko laitteen. Sain tietysti hepulikohtauksen ja määräsin mieheni auttamaan minua tarjoiluissa eikä keskittymään vain omiin syömisiinsä.

Juhliin oli tullut myös eräs ystäväpariskunta. He istuivat pihalla lastenkeinuissa, toisella heistä oli keltaiset farkut ja toisella punaiset. Käväisin heidän luonaan, ja harmittelin että ei ole enemmän aikaa jutella. Jossain vaiheessa osa vieraista lähti, ja jotenkin  oli fiilis siitä, että juhlat eivät olleet kovin onnistuneet. Se tuttavapariskuntakin teki lähtöä ja sovittiin että nähdään paremmalla ajalla. He mainitsivat vielä, että edellisetkään juhlani eivät olleet kovin onnistuneet. Ne kuulemma pilasi joku ex-miesystäväni.

Lopuksi istuin sisällä jonkun pöydän ääressä, ja korvaani kuiski joku ällöttävä vanhempi mies että "oliko tarkoitus tarjoilla myös keitettyjä perunoita lisukkeena"? Vastasin kiukkuisena, että ei ollut.

Että sellaisia unia sitten. En tiedä, mistä niitä aina putkahteleekaan, mutta olen aina nähnyt paljon unia ja yleensä muistan ne. Tai siis muistan ne, jotka näin ennen heräämistä.

Ja sitten ihan toiseen asiaan: pitäisi varmaan lopettaa tosiaan kokonaan somen seuraaminen, Eilen taas nousi ketutuskäyrä, kun katselin yhden tuttavan päivityksiä. Ei olla siis edes fb-kamuja, mutta hän on laittanut asetuksensa niin, että osan jutuista näkee kaikki. Muikkelin olen tuntenut joskus paremminkin ja tiedän hänen hankalan ja vaativan luonteensa. Kun olin hautausalan harjoittelussa, häneen törmäsi välillä siunaustilaisuuksissa ja kuulin, että niissäkin piireissä hänet tunnetaan henkilönä, jolla aina jotain valittamista milloin  mistäkin. Ja on siis riidellyt itsensä ulos useista työpaikoista.

No, tämä nainen, käytöksestään huolimatta, esiintyy kuitenkin hurskaana uskovaisena. Eli päivitykset ovat juuri sellaisia hurskaita ja kaunopuheisia, joten ihmisestä saa ihan eri kuvan, jos seuraa pelkkää sometoimintaa. Ja niinhän se on monen muunkin kohdalla. Varmaan itsenikin. En silti voi lakata tuntemasta ärsytystä, kun seuraan ihmisten roolileikkejä ja oman erinomaisuuden korostamista. Ja sekin on totta, että samankaltaiset ihmiset kyllä löytävät toisensa, sekä hyvässä että pahassa.

En vaan voi sille mitään, että hurskastelu ja tekopyhyys saa minut aina näkemään punaista. Ja olen ennenkin varmaan kirjoittanut siitä, miten sairasta on se, että kautta aikojen on ikäänkuin rahalla ostettu jotain taivaspaikkaa. Ilmeisesti varakkaat/hyväosaiset ihmiset tuntuvat oikeasti uskovan, että heillä on enemmän merkitystä jumalan silmissä, Laitoin sanan jumala pienellä ihan tarkoituksella. Uskokoon jokainen mihin lystää, mutta kaikenlainen asioiden omiminen  on ällöttävää. Kuvitellaan, että näin hurskaana se taivaspaikka on turvattu. Ja kirkko instituutiona herättää kyllä monenmoisia ajatuksia. Sehän on täysin ihmisten laatima instituutio. Tarkoitus ollut lähinnä hyötyä rahallisesti. Ja kirkon avulla ihmisiä on peloteltu ja hallittu aina. Ja minkälaiset rahat pyörivät pelkästään kirkon ympärille rakennettujen ammattien palkoissa. Ympärivuotinen Korvatunturi.

En toki kiistä sitä, etteikö ihminen tarvitsisi lohtua ja armoa. Ihminenhän lohduttaa itseään juuri uskolla, koska kukaan ei tiedä varmasti, mitä rajan takana tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään. Itse haluan uskoa, että energia ei katoa, se muuttaa vain muotoaan. Ja että tavalla tai toisella ollaan yhdessä joko rinnakkaistodellisuudessa tai toisessa ulottuvuudessa. Mutta toki ehdin vielä muuttaa ajatuksiani moneen kertaan ennenkuin on minun aikani jättää tämä maailma. Ainoa toive on, että sitten, kun se hetki on, niin ei pelottaisi eikä ahdistaisi enää mikään.

Kas niin, näin multitaskattiin näppärästi unista ja  hurskasteluvihan kautta loppupisteeseen. Jospa tää mehiläispesä nimeltä pää saisi taas hetken levätä. Keittelin tässä samalla kalakeittoa. Mukavan maallista ja hyvää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H