Tohtori Höyhen

  Kuvassa kehto eli kätkyt.  Jotkut asiat ihmisessä eivät nähtävästi muutu vuosikymmenienkään aikana. Muistan, kun kyselin joskus eräältä selvännäkijältä alle parikymppisenä, että miksi minun on välillä niin vaikea olla isossa ihmisjoukossa ja uusien ihmisten kanssa. Hän vastasi minulle jotenkin näin, että "olet herkkä ja vaistoat vierauden". Tämä muistui mieleeni, kun olin viimeksi kuoroharkoissa. Olen nyt harrastanut kuorolaulua parisen vuotta, ja vaikka lähteminen harkkoihin aina välillä tympiikin, on mieli yleensä hyvä sieltä palatessa. Nyt viimeksi oli pitkästä aikaa oikein se nuoruuden ahdistunut olotila. Ei siis laulaessa ja harjoitellessa, mutta koska tuo on vanha ja osin perinteisiinkin jämähtänyt kuoro, niin meillä on aina kahvipaussi. Joka sekin oma ohjelmanumeronsa, eli kukin raahaa paikalle vuoronperään kahvit, teet ja muut tykötarpeet.  En ollenkaan välittäisi tuosta tauosta, koska se vaan pidentää kotiinlähdön ajankohtaa, varsinkin kun tauko tuppaa helposti...

  No niin, alkoholilakkoni on nyt kestänyt 6 viikkoa. En nyt ole kyllä juurikaan niitä paljon hehkutettuja hyvän olon fiiliksiä kokenut. Ei siis kuitenkaan tee edes mieli alkoholia, jota myöskin halusin testata. Siis riippuvuutta. Luulen, että alkoholia olisi pitänyt kiskoa aktiivisesti ja päivittäin, jotta olisi nähtävissä jotain erityistä "silmien kirkastumista, ihon uutta hehkua, hoikistumista ja parantuneita elämänhallintataitoja". Viikonlopun viinittelyjen lopettaminen ei ilmeisesti anna suurta muutosta. Toki maksa varmaan tykkää, ja sekin on hyvä. Ja rahaa mahdollisesti säästyy. Onhan toki mahdollista, että pitkällä tähtäimellä huomaakin enemmän muutoksia. Minulla tosiaan kävi niin, että ensimmäisellä viikolla särki päätä. Sen jälkeen alkoi tehdä tavallista enemmän makeaa mieli. Nyt se on laantunut. Tällä viikolla minulle on tullut huono olo pienemmästäkin fyysisestä ponnistelusta. Sitä en tiedä, onko osasyynä se, että alkuviikosta kävin luovuttamassa verta. Olen nyt va...

  Katsoin eilen kivan jakson Maria Veitolan yökyläily-sarjasta. Hän oli kylässä eräillä sisaruksilla (Anna ja Arppa Airola, näyttelijä ja muusikko) Loviisassa. Yhteisössä asui siis nämä sisarukset ja molempien kumppanit. Taloja oli kaksi, mutta aika paljon kai hengailtiin siellä toisessa talossa, jossa ohjelmakin pääosin kuvattiin. Ihastuin näiden sisarusten iloisiin luonteisiin plus heidän keskinäiseen kemiaansa. Talo oli vähän Huvikumpumainen, kaikki oli vähän sinnepäin. Kyseessä siis vanha puutalo.  Oli jotenkin virkistävää nähdä koti, jossa oltiin ja tehtiin eikä vaan istua törötetty sisustuslehtimäisessä huoneistossa, joissa ei yleensä ole mitään erityisen persoonallista. Lamppuakaan ei näihin designkoteihin hankita välttämättä siksi, että se on kiva, vaan siksi, että se on sen ja sen suunnittelijan numero sejase, ja jälleenmyyntiarvo vaan nousee jne. Toisaalta ymmärrän kyllä, että joillekin ihmisille on tärkeää kaikki tuollainen rahalla hankittu esteettisyys. Ja itsekin ...

  Kuvassa peräruiskepussi. Käytetään suolen tyhjennykseen esim paastotessa tai joskus ennen jotain lääketieteellistä toimenpidettä.  Taas koiralenkillä pohdin, että olen varmaankin asunut jo liian kauan samalla paikkakunnalla ja että toisaalta olisi mukavaa (vaikkakin toisaalta vähän ahdistavaakin) muuttaa ihan uuteen ympäristöön. Sen tiedän, että vahingosta viisastuneena en todennäköisesti haluaisi tutustua naapureihin kuin ihan pintapuolisesti. Kohteliaat hyvät päivät ovat ihan riittävä tapa ylläpitää välejä. Olenhan aiemminkin kirjoittanut siitä, että noin toistakymmentä vuotta sitten täälläpäin pari perheenemäntää yritti mestaroida  tästä alueesta jotain satukirjaidylliä, mutta heidän omilla ehdoillaan, eli he yrittivät päättää, kuka leikkii kenenkin kanssa. No, tälläinen tasapäistäminen ja määräilyhän on minulle kuin punainen vaate härälle. Ei siitä sen enempää. Nyt vaan huomasin taas provosoituvani, kun eräs tuttava tässä lähistöllä oli laitellut fb-sivulleen jotain...

  Kuvassa Miss Universum kisojen virallinen tunnus. Luin tuossa eräästä naistenlehdestä entisen missin haastattelua. Jotenkin tuli outo olo. Tuntuu tosiaan, että jotkut puhuvat yhtä ja tekevät toista.  Tämän rouvan missiajoista on tosiaan lähes 30 vuotta. Silti hän totesi haastattelussa, että ulos astuminenkin on hänelle valinta. "Silloin pitää jaksaa puhua roskapussi kourassa kenelle tahansa pirkolle ja pertille tai altistua sille, että ruokakaupan kassa analysoi ostoksiani liukuhihnalla". Anteeksi mitä??? Siis tämä daamiko oikeasti ajattelee, että elää yhä julkisuuden valokeilassa?? Ja silloinko ei jutella pirkoille eikä perteille? Luulenpa, että kassoja ei voisi vähenpää kiinnostaa kenenkään ruokaostokset. Lisäksi iso osa kassoista ei ollut syntynytkään, kun tämä oli missinä. Hän ei myöskään kuulemma enää mene suomesssa uimahalliin tai rannalle. Häntä ei kuulemma  enää osoiteltaisi tai salakuvattaisi. "Syön, juon, treenaan ja lomailen juuri kuten tahdon". Selvä.....

  Helmikuu on vähän yli puolenvälin. Alkoholilakko kestänyt nyt himpun verran yli kuukauden. Ei ole mitään erityistä mainittavaa siitä, ihan ok. Ei viiniä  viikonloppuna ruoan kanssa, ei Gintoniceja eikä lonkerotölkkejä. Ei kauheasti eroa entiseen, paitsi että makeaa tekee mieli useammin.  Olen yrittänyt opiskella. Lähipäiviä tai oikeastaan lähi-iltoja ollut jonkin verran ja niitä itsenäisesti tehtäviä tehtäviä on tuhottomasti. Hommasin itselleni palkallisen harjoittelupaikan toukokuuksi eräästä kehitysvammaisten yksiköstä. Tarvitsin tällaisen paikan voidakseni suorittaa toisen koulutukseen kuuluvan näytön. Ensimmäinen onkin jo suoritettu ja hyväksytty. Olen jostain syystä koko ajan vähän väsynyt. Olen nyt syönyt monivitamiinia, sinkkiä sekä Harmonia66-luontaistuotetta. Jotenkin väsyn niinä päivinä erityisesti, kun aurinko ei paista. Tulee näpyteltyä liikaa facebookiakin ja instagramia.. En tiedä miksi, koska aika usein alkaa vaan ahdistaa ja vituttaa ihmisten feikkijutut...

  Olen viime aikoina seurannut Areenassa ranskalaista satiiria Agentit. Rakastan tuota sarjaa. Se on hauska, näyttelijät rooleihinsa sopivia ja ranskan kieli kuulostaa korvaan aina ihanalta. Tämä palkittu sarja ilakoi näyttelijöiden ja tuotantoyhtiöiden välissä operoivien ihmisten ammatilla. Laitoin tekstin alkuun kuvan roolihahmo Mathiaksesta. Sen lisäksi, että hän on aina viimeisen päälle hyvin puettu eli aina tyylikäs mittatilauspuku liiveineen (tärkeä osa) päällä, minulla on lisäksi fiksaatio miehiin, joilla paksut hiukset, jotka vähän tuohon tyyliin kammattu, ja josta aina valahtaa välillä otsalle seksikkäästi hieman etuhiuksia. (Kaljuista tai kaljuuntuvista miehistä on elämässäni ollut pelkkää harmia, joten siksi välttelen) . Aiheenani on kuitenkin se, että ketä kamera rakastaa. On ihmisiä, jotka ovat oikeasti sellaisia, että he ovat muuntautumiskykyisiä. Se ei tavallaan vaadi mitään klassista kauneutta. En siis esimerkiksi katso koskaan Salattuja elämiä, koska se on minusta ...