Yhteisöllisyyttä

 

Katsoin eilen kivan jakson Maria Veitolan yökyläily-sarjasta. Hän oli kylässä eräillä sisaruksilla (Anna ja Arppa Airola, näyttelijä ja muusikko) Loviisassa. Yhteisössä asui siis nämä sisarukset ja molempien kumppanit. Taloja oli kaksi, mutta aika paljon kai hengailtiin siellä toisessa talossa, jossa ohjelmakin pääosin kuvattiin.

Ihastuin näiden sisarusten iloisiin luonteisiin plus heidän keskinäiseen kemiaansa. Talo oli vähän Huvikumpumainen, kaikki oli vähän sinnepäin. Kyseessä siis vanha puutalo. 

Oli jotenkin virkistävää nähdä koti, jossa oltiin ja tehtiin eikä vaan istua törötetty sisustuslehtimäisessä huoneistossa, joissa ei yleensä ole mitään erityisen persoonallista. Lamppuakaan ei näihin designkoteihin hankita välttämättä siksi, että se on kiva, vaan siksi, että se on sen ja sen suunnittelijan numero sejase, ja jälleenmyyntiarvo vaan nousee jne. Toisaalta ymmärrän kyllä, että joillekin ihmisille on tärkeää kaikki tuollainen rahalla hankittu esteettisyys. Ja itsekin kyllä ahdistusnliiasta tavaramäärän runsaudesta, jos ne tavarat lisäksi jotenkin vaan "unohtuneet" esille, eikä niille ole mitään erityistä käyttötarkoitusta tai kauneusnäkökulmaa.

Oikeastaan ryhdyin miettimään, että onnistuisiko nykyihmisillä sellainen ennenvanhainen tyyli, että monta sukupolvea asuisi lähekkäin? Ei kuitenkaan välttämättä saman katon alla, mutta siten, että kaikilla oma rauha, mutta halutessaan voisi piipahtaa nopeasti toisen asunnossa. Minusta olisi aika mukavaa, jos olisi iso talo, ja sen toisessa päässä vaikkapa asuisi joku lapsistani ja ehkä myös lapsenlapsia. Mutta todella tärkeää on se, että kukaan ei puutu toisen tekemisiin. En kyllä mielestäni edes olekaan sitä tyyppiä, joka lupaa kysymättä rynnistää aikuisen lapsensa asuntoon enkä muutenkaan hanakasti puutu heidän ratkaisuihinsa. Tiedän, miten ärsyttävää sellainen on, ja siksi yritän toimia siten kuin toimitaan aikuisten, itsenäisten ihmisten kanssa.

Kyllä sellainen yhteisöllinen asuminen voisi toimia, jos kaikki sitä haluavat ja on määritelty rajat ja säännöt. Vaikeinta se olisi ehkä niille lasten kumppaneille, ettei tule sitä olotilaa, että tässä elellään jotenkin puolison vanhempien nurkissa. Se ei ole tarkoitus.