Helmikuun tyhjäkäyntiä.

 

Helmikuu on vähän yli puolenvälin. Alkoholilakko kestänyt nyt himpun verran yli kuukauden. Ei ole mitään erityistä mainittavaa siitä, ihan ok. Ei viiniä  viikonloppuna ruoan kanssa, ei Gintoniceja eikä lonkerotölkkejä. Ei kauheasti eroa entiseen, paitsi että makeaa tekee mieli useammin. 

Olen yrittänyt opiskella. Lähipäiviä tai oikeastaan lähi-iltoja ollut jonkin verran ja niitä itsenäisesti tehtäviä tehtäviä on tuhottomasti. Hommasin itselleni palkallisen harjoittelupaikan toukokuuksi eräästä kehitysvammaisten yksiköstä. Tarvitsin tällaisen paikan voidakseni suorittaa toisen koulutukseen kuuluvan näytön. Ensimmäinen onkin jo suoritettu ja hyväksytty.

Olen jostain syystä koko ajan vähän väsynyt. Olen nyt syönyt monivitamiinia, sinkkiä sekä Harmonia66-luontaistuotetta. Jotenkin väsyn niinä päivinä erityisesti, kun aurinko ei paista.

Tulee näpyteltyä liikaa facebookiakin ja instagramia.. En tiedä miksi, koska aika usein alkaa vaan ahdistaa ja vituttaa ihmisten feikkijutut. Kaikki on kauhean söpöä, kivaa ja siloiteltua. 

Sain fb-sivullani myös aikaiseksi keskustelun tämän joensuulaisen pikkulapsen tapaukseen liittyen (jossa siis nistiperheessä kaltoinkohdeltiin pikkupoikaa, ja lopulta isäpuolen toimesta hän lopulta menetti henkensä). En nyt ota kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen enempää, vaikka ihmettelen tosiaan, miksi lapsi palautettiin niin nopeasti takaisin kotiin, kun kerran tiedettiin elinolojen kehnous. Nämä tiedot siis lehtijuttujen perusteella, vaikea sanoa, mikä on lopullinen totuus. Satuin kuitenkin mainitsemaan jotenkin niin, että suurin osa käsittämättömistä väkivallanteoista tapahtuu ns hyvissä perheissä. Tähän sitten eräs fb-tuttu puuttui ja kysyi, että mihin tämä tieto perustuu. No enpä osaa sanoa. 

Eihän kaikissa köyhissä ongelmaperheissä, joissa asutaan vieläpä "huonoilla" asuinalueilla, kuitenkaan tapeta yleensä lapsia, vaikka elämänhallinta ontuukin. Tarkoitin oikeastaan sitä, että siellä ns paremmissa piireissä sitä tapahtuukin monenlaista, mutta harva osaa edes epäillä mitään, koska julkisivu on kunnossa. Silti aika ajoin saadaan lukea, miten vaikkapa mies tappoi vaimonsa tai koko perheen. Tai nainen. Ja sitten ihmetellään että "ei olisi kyllä millään uskonut, oli niin mukava ja aina tervehti". Ihan samoin kuin tietyt uskonlahkot, joissa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä tapahtuu, mutta niistä ei huudella. Uhrikin laitetaan hiljaiseksi uhkailemalla tai syyllistämällä. Tulee mainehaittaa yhteisölle ja uskonnolliselle johtajalle.

Tämä mun asiaan kommentoinut fb-tuttu on juuri sellainen henkilö, jonka julkisivu on rikkumattoman täydellinen. Taloudesta esitellään myös kaikki hienot sisustusyksityiskohdat ja kauniit kattaukset, eikä siinä mitään pahaa olekaan. Silti tuli se fiilis, että kokiko hän mielipiteeni jotain tölväyksenä heitä parempiosaisia kohtaan? Että miten kehtaankaan edes kyseenalaistaa. Enpä tiedä. Lisäksi hän esitti sellaisia ajatuksia ja "tietoja" sosiaalitoimen toimintatavoista, joista tuli kyllä ilmi se, että melko ruusunpunaisin lasein hän asioita katselee. Kuten varmaan iso osa ihmisistä tekeekin. En minäkään ole mikään sen alan asiantuntija, mutta seuraan ja tutkin asioita ja ainakin oman sukulaisen touhut ja vuosien takaiset huoltajuusasiat ja päihdeongelmat tuoneet asiaa tutummaksi. Ja kyllä vaitiolovelvollisuutta rikotaan ihan surutta sosiaalitoimessa. Vaikkei todellakaan pitäisi.

Tällainen helmikuufiilis tällä kertaa. Ehkä huomenna kaikki on toisin. Ehkä se, miten näen maailman, kiteytyy lauseeseen "kaikki ei useinkaan ole sitä miltä näyttää".