Totta vai tarua?
Luin tuossa eräästä naistenlehdestä entisen missin haastattelua. Jotenkin tuli outo olo. Tuntuu tosiaan, että jotkut puhuvat yhtä ja tekevät toista.
Tämän rouvan missiajoista on tosiaan lähes 30 vuotta. Silti hän totesi haastattelussa, että ulos astuminenkin on hänelle valinta. "Silloin pitää jaksaa puhua roskapussi kourassa kenelle tahansa pirkolle ja pertille tai altistua sille, että ruokakaupan kassa analysoi ostoksiani liukuhihnalla". Anteeksi mitä??? Siis tämä daamiko oikeasti ajattelee, että elää yhä julkisuuden valokeilassa?? Ja silloinko ei jutella pirkoille eikä perteille? Luulenpa, että kassoja ei voisi vähenpää kiinnostaa kenenkään ruokaostokset. Lisäksi iso osa kassoista ei ollut syntynytkään, kun tämä oli missinä.
Hän ei myöskään kuulemma enää mene suomesssa uimahalliin tai rannalle. Häntä ei kuulemma enää osoiteltaisi tai salakuvattaisi. "Syön, juon, treenaan ja lomailen juuri kuten tahdon". Selvä....
Hän kertoo haastattelussa mm, ettei tarvitse huomiota mihinkään. Silti hän postaa itsestään kuvia vähisssä vaatteissa eli siis sensuelleja kuvia. Miksi? Kun ei kerran tarvitse huomiota. Silti hän loukkaantuu kovasti, jos tuleekin muita kuin kehuvia kommentteja. Somessahan niitä tulee, ihmisistä on ihanaa haukkua muita estottomasti nimimerkin suojissa. Saa olla todella vahvaa tekoa, jos kestää kaiken henkilökohtaisuuksiin menevän kommentoinnin.
Muistaakseni hän on lähes koko julkisen uransa aikana korostanut napakkuuttaan ja aitouttaan, jonka hän kertoo olevan hänen tärkein intohimonsa. Silti sanoo haastattelussa, että on aikoinaan pitänyt yllä parisuhdekulisseja. Hohhoijaa. Milloinkohan tämä aitous sitten hiipi kehiin? Tietysti hyvä, että hiipi.
Tämä oli nyt vain esimerkkinä siitä, miten ns julkut hölisevät mitä sattuu haastatteluissa. Voihan toki olla niinkin, että toimittaja on jotenkin nostanut esiin haluamiaan asioita ja tätä juttua ei ole haastateltava tarkistanut. Epäammattimainen toimittaja voi oikeasti pilata haastateltavan maineen antaessaa tästä yksipuolisen ja väritetyn kuvan.
Jotkut lehtijutut voisi tosiaan jättää tekemättä. Toki myös ehkä tietyt blogit kirjoittamatta 😎😎 Olen aiemminkin tainnut mainita siitä tekemästäni huomiosta, että joskus sitä lukee lukemasta päästyään jonkun onnellisesta ja harmonisesta parisuhteesta tai loistavasta, nousujohteisesta urasta. Sitten sitä ihmettelee, että minnekäs tyyppi on kadonnut, kun ei pariin vuoteen ole ollut juttuja. Kunnes tulee kohuavautuminen siitä, miten kaikki romahti ja että on löydetty sisäinen ääni ja valo jne. Toisaalta, onhan se voimauttavaa nähdä, miten elämän aallokossa vellotaan ja sieltä pohjaltakin taas ponnistetaan. Ja kaikki kasvattaa ja opettaa arvostamaan yksinkertaisia asioita ja rehellisyys omaa itseä kohtaan tärkeintä, ja mitä näitä kliseitä nyt onkaan. Ja toki totta toinen puoli.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!