Ketä kamera rakastaa?

 

Olen viime aikoina seurannut Areenassa ranskalaista satiiria Agentit. Rakastan tuota sarjaa. Se on hauska, näyttelijät rooleihinsa sopivia ja ranskan kieli kuulostaa korvaan aina ihanalta.

Tämä palkittu sarja ilakoi näyttelijöiden ja tuotantoyhtiöiden välissä operoivien ihmisten ammatilla.

Laitoin tekstin alkuun kuvan roolihahmo Mathiaksesta. Sen lisäksi, että hän on aina viimeisen päälle hyvin puettu eli aina tyylikäs mittatilauspuku liiveineen (tärkeä osa) päällä, minulla on lisäksi fiksaatio miehiin, joilla paksut hiukset, jotka vähän tuohon tyyliin kammattu, ja josta aina valahtaa välillä otsalle seksikkäästi hieman etuhiuksia. (Kaljuista tai kaljuuntuvista miehistä on elämässäni ollut pelkkää harmia, joten siksi välttelen) .

Aiheenani on kuitenkin se, että ketä kamera rakastaa. On ihmisiä, jotka ovat oikeasti sellaisia, että he ovat muuntautumiskykyisiä. Se ei tavallaan vaadi mitään klassista kauneutta. En siis esimerkiksi katso koskaan Salattuja elämiä, koska se on minusta aivan sävytön, studio-oloissa näytelty saippuasarja. Sen verran olen siis sivusilmällä vilkuillut, että tämän tiedän.Näyttelijät näyttävät olevan suurin osa nuoria, peruskauniita ihmisiä, joiden kasvoja et muista, jos sellainen kävelee vastaan, koska lähes kaikilla pitkät hiukset ja samanlainen meikki ja vartalokin. Paitsi tietenkään Ismo Laitelalla ja muutamalla muullakin konkarilla.

Viimeisimpänä nähtyinä elokuvina minulla on tosiaan Myrskyluodon Maija ja Kuolleet lehdet. Itse asiassa Amanda Janssonissa ja Alma Pöystissä on ulkonäöllisesti paljonkin samaa. Vaaleita molemmat ja sellaiset kasvot, että pienillä ilmeillä pystyy näyttämään paljon tunteita. Rakastin Alma Pöystiä  varsinkinTove Janssonista kertovassa elokuvassa. 

Myös Krista Kosonen on henkilö, joka pystyy muuntumaan moneksi. Sitten esimerkiksi olisi vaikea kuvitella Outi Mäenpäätä herkän runotytön rooliin. Hänessä on samaa villeyttä kuin Hannele Laurissakin. Siksi molemmat ovat yleensä joissain "vahvojen", hiukan rääväsuisten naisten rooleissa.

Kyllä tämä ulkonäköjuttu silti nousee aina esiin ja on kyllä ihan oikeasti p***apuhetta, jos joku vielä kehtaa sanoa että maailma on kaikille avoin ja jokainen on oman onnensa seppä. Sen lisäksi, että ihmisen pitää elokuvanäyttelijäksi päästäkseen olla sellainen, jota kamera rakastaa, niin kyllä naisilla on tässäkin tapauksessa suuremmat ulkonäköpaineet. Vai kuinka monta ylipainoista tai aknearpista naisnäyttelijää sinä tiedät? Niinpä.

Kenellekään ei tulisi mieleen arvostella Oiva Lohtanderin ulkomuotoa tai Martti Suosalon tai Tommi Korpelan ihoa. Eikä siihen ole syytäkään, ovat kaikki loistavia työssään. Mutta esiinnypä naisena samoilla ulkoisilla piirteillä, niin varmasti tulee kovaa palautetta.

En tiedä, mikä oli tämänkertaisen kirjoitukseni pointti. Ehkä se oli se, että ei maailma ole sama kaikille ja ulkonäkö vaikuttaa moneen. Elokuvia ja kauniita ja/tai persoonallisia ihmisiä on silti ilo katsella.

 Lopuksi täytyy vielä mainita ikoni: Seela Sella. Siinä on upea persoona, jota ihailen. Tekee hän mitä vaan, niin aina homma toimii.