Oh shit!

 

Kuvassa peräruiskepussi. Käytetään suolen tyhjennykseen esim paastotessa tai joskus ennen jotain lääketieteellistä toimenpidettä. 

Taas koiralenkillä pohdin, että olen varmaankin asunut jo liian kauan samalla paikkakunnalla ja että toisaalta olisi mukavaa (vaikkakin toisaalta vähän ahdistavaakin) muuttaa ihan uuteen ympäristöön. Sen tiedän, että vahingosta viisastuneena en todennäköisesti haluaisi tutustua naapureihin kuin ihan pintapuolisesti. Kohteliaat hyvät päivät ovat ihan riittävä tapa ylläpitää välejä.

Olenhan aiemminkin kirjoittanut siitä, että noin toistakymmentä vuotta sitten täälläpäin pari perheenemäntää yritti mestaroida  tästä alueesta jotain satukirjaidylliä, mutta heidän omilla ehdoillaan, eli he yrittivät päättää, kuka leikkii kenenkin kanssa. No, tälläinen tasapäistäminen ja määräilyhän on minulle kuin punainen vaate härälle. Ei siitä sen enempää.

Nyt vaan huomasin taas provosoituvani, kun eräs tuttava tässä lähistöllä oli laitellut fb-sivulleen jotain imelää "valo voittaa pimeyden" -tyylistä liirumlaarumia. Taustoitan asiaa sillä, että tämä henkilö on persoonana hyvin arvaamaton, sellainen perinteinen taiteilijasielu. Oli nyt sitten jälleen kerran riidellyt itsensä ulos eräästä työpaikasta, ja päätyi hiukan paikallislehtiinkin nimen kanssa, vaikka nyt ei mielestäni edes ollut mikään sellainen virka, josta pitäisi toitotella työnantajankaan. 

Nyt hän sitten on uhriutunut, kerää ymmärrystä ja ilmeisesti saanut joitain ihmisiä puolelleenkin. Ja mikäs siinä, MUTTA, jotenkin korpeaa sellainen, kun musta väritetään valkoiseksi ja omassa itsessä ei ikinä ole mitään vikaa. Olen muutaman kerran joutunut sivusta kuuntelemaan tämän ihmisen perheriitoja ja huutoa, joka kuulunut siis kadulle asti, ja huvittavinta tässä kaikessa on, että tämä henkilö esiintyy vieläpä uskovaisena. Ja se jos mikä on minulle myös punainen vaate: teeskennelty hurskaus.💩

Juu, lisää vaan maireita sananlaskuja ja söpöstelyä. Minä yritän opetella sulkemaan silmäni asioilta, joille en mitään voi ja jotka eivät oikeastaan kuulu minulle. 

Helpotti 😅

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikäkriiseilyä

Kuva
  Ikäkriisiä pukkaa. Ei enää samalla tavalla jaksa (viitsi) asioita, ja muistikin pätkii välillä. Viimeistään peiliin katsoessa hiffaa, että ikä EI ole vain numero.  Tiedän kyllä, että säänölliset elämäntavat, monipuolinen ruoka ja liikunta edistävät terveyttä. Myöskään labratesteissä ei ilmennyt mitään erityistä. Silti on nyt jotenkin ikääntynyt olo ja sille ei kyllä voi mitään ihmeitä tehdä. Korkeintaan voi ehkä odottaa, että kohtaus menee ohi.  En ajatellut turvautua kauneuskirurgiaan edes pienimuotoisesti. En usko, että jokin keinotekoinen aine, jota pitäisi säännöllisin väliajoin pistättää itseensä tuloksen ylläpitämiseksi, niin kohentaisi mitenkään kokonaisolotilaa. Tosin, jos olisi riittävästi pätäkkää, niin voisin hyvinkin mennä kasvojenkohotukseen. Siis kiristeltäisiin roikkuvat osat pois roikkumasta.. Ainoa lohtu tässä on se, että ikääntyminen koskettaa ihan jokaista (paitsi niitä, jotka menehtyvät nuorina). Viikon kuluttua on myös kampaajalle aika. Toivotaan, e...
Lue lisää

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Pöydän putsausta

Kuva
  Käytiin vuodenvaihteen kieppeillä terapeuttinen viestittely mun lapsuuden naapurinpojan kanssa. Noin yleiselläkin tasolla todettiin, että se aika oli niin eri tuolloin ja että tosiaan meidän omakotialueella taisi lähes joka perheessä olla omat tragediansa, joita muut pystyivät lähinä arvailemaan. Olin aika otettu, kun tämä mun lapsuuskaveri kertoi, että oli aikoinaan opinnäytetyössään erityisopettajuudesta kirjoittanut siitä, kuinka paljon arvosti lapsuuden naapurintyttöä (eli minua) ja jonka vuoksi myös haluaa auttaa niitä, joilla erityistarpeita. Mun lapsuutenihan oli vähän erilainen kuin monella muulla, koska olin ensin kasvattilapsi ja sitten adoptio virallistettiin vasta tuolloin, kun oli viisivuotias. Siihen saakka vatuloitiin, että oliko adoptiovanhempani liian vanhoja vanhemmiksi. Olivat siis tuolloin jo yli 40-vuotiaita. Toinen vanhemmista (äiti) jo lähempänä viittäkymmentä. Oli siis 5 vuotta vanhempi kuin isä. Ei ollut muutenkaan kauhean helppoa olla tasaveroinen perhee...
Lue lisää