Oh shit!
Taas koiralenkillä pohdin, että olen varmaankin asunut jo liian kauan samalla paikkakunnalla ja että toisaalta olisi mukavaa (vaikkakin toisaalta vähän ahdistavaakin) muuttaa ihan uuteen ympäristöön. Sen tiedän, että vahingosta viisastuneena en todennäköisesti haluaisi tutustua naapureihin kuin ihan pintapuolisesti. Kohteliaat hyvät päivät ovat ihan riittävä tapa ylläpitää välejä.
Olenhan aiemminkin kirjoittanut siitä, että noin toistakymmentä vuotta sitten täälläpäin pari perheenemäntää yritti mestaroida tästä alueesta jotain satukirjaidylliä, mutta heidän omilla ehdoillaan, eli he yrittivät päättää, kuka leikkii kenenkin kanssa. No, tälläinen tasapäistäminen ja määräilyhän on minulle kuin punainen vaate härälle. Ei siitä sen enempää.
Nyt vaan huomasin taas provosoituvani, kun eräs tuttava tässä lähistöllä oli laitellut fb-sivulleen jotain imelää "valo voittaa pimeyden" -tyylistä liirumlaarumia. Taustoitan asiaa sillä, että tämä henkilö on persoonana hyvin arvaamaton, sellainen perinteinen taiteilijasielu. Oli nyt sitten jälleen kerran riidellyt itsensä ulos eräästä työpaikasta, ja päätyi hiukan paikallislehtiinkin nimen kanssa, vaikka nyt ei mielestäni edes ollut mikään sellainen virka, josta pitäisi toitotella työnantajankaan.
Nyt hän sitten on uhriutunut, kerää ymmärrystä ja ilmeisesti saanut joitain ihmisiä puolelleenkin. Ja mikäs siinä, MUTTA, jotenkin korpeaa sellainen, kun musta väritetään valkoiseksi ja omassa itsessä ei ikinä ole mitään vikaa. Olen muutaman kerran joutunut sivusta kuuntelemaan tämän ihmisen perheriitoja ja huutoa, joka kuulunut siis kadulle asti, ja huvittavinta tässä kaikessa on, että tämä henkilö esiintyy vieläpä uskovaisena. Ja se jos mikä on minulle myös punainen vaate: teeskennelty hurskaus.💩
Juu, lisää vaan maireita sananlaskuja ja söpöstelyä. Minä yritän opetella sulkemaan silmäni asioilta, joille en mitään voi ja jotka eivät oikeastaan kuulu minulle.
Helpotti 😅
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!