Tohtori Höyhen

 Maanantai, joka ei koskaan ole ollut mikään erityinen lempipäiväni (perjantai ja lauantai puolestaan ovat ), aukeni sateisena, mutta lämpöisenä. Viikonloppuna saatiin eräs tekemätön pihatyö tehtyä eli siistittiin yksi kulma. Sieltä lähti peräkärryyn ja silppuriin muutamia pieniä pensaita ja puita. Myös talven polttopuut saatiin valmiiksi, vävypoikakokelaan toimiessa klapikoneen käyttäjänä. Tänään illalla on taas kuoroharkat ja keskiviikkoiltana sitten läheisessä kaupungissa suuri kuorojen yhteisesiintyminen. Ensin tuomiokirkon portailla yhteisesiintyminen, jonka jälkeen jalkaudutaan ravintoloihin. Olen ainakin suunnitellut osallistuvani tapahtumaan. Olen ottanut aamuisin tavaksi keittää kaurapuuroa. Sellaisista isoista, Myllyn paras- hiutaleista, joita haudutetaan 10 minuuttia. Yleensä lisään lautaselle marjoja tai jotain hilloa sekä voisilmän. On kyllä oikeasti hyvää ja maistuvaa. Sitä ennen olen tietysti juonut mukillisen kahvia, koska ilman kahvia ei päivä lähde käyntiin. Ruoan...

Maalaus Claude Monet, 1902. Polku Monet`s Gardenissa. Eilen vietin ihanan päivän. Oikeastaan ensi kertaa tänä kesänä otin oikein ottamalla aurinkoa (ei muuten tartu enää elokuussa kovin hyvin). Olen kyllä ollut tänä kesänä ruskeampi kuin monena aikaisempana, mutta se taas johtuu runsaasta ulkoilusta. Nyt viritin puutarhaan oikein auringonottopedin, ja toki oli päällä myös bikinit ja hellehattu sekä arskat.  Minulla oli mukanani myös Riku Korhosen kirja nimeltä Lääkäriromaani, joka vuodelta 2008. Kustantajana Sammakko, ISBN 952-483-001-9. Tästä edellä mainitusta kirjasta hän on saanut myös Kalevi Jäntin palkinnon. Ja on mm myös saanut 2010 Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon. (”Rakkaus on parantamista. Mutta joskus sattuu hoitovirheitä.” Helteinen loppukesä 2003. Läntiset miehitysjoukot ovat vapauttaneet Irakin ja luvanneet opastaa kansan demokratian ja markkinatalouden terveelle tielle. Etäällä taisteluista, pohjoiseurooppalaisessa rannikkokaupungissa kolmekymppinen taiteentutki...

  Pohdin tuossa aiemmassa postauksessani mm kuorolauluharrastustani. Nyt olenkin taas täynnä uutta intoa. Viikonlopun tapaaminen muiden laulajien kanssa oli todella kiva kesätauon jälkeen, ja tosiaan lauleskeltiin uudessa harjoitustilassa (suuri, vanha, remontoitu puutalo), ja siellä oli tosi kivat energiat. Ja tosiaan huomasin, että olen kaivannut kauheasti yhdessä laulamista. Vaikka osa kappaleista minulle hyvinkin vieraita, mutta tekemällä oppii. Onneksi osaan lukea jonkin verran nuotteja, vaikkakin matkimalla tunnun oppivan parhaiten kappaleet. Reilun viikon kuluttua ajattelin osallistua yhteen isoon kuorotapahtumaan. Ensin lauletaan tuomiokirkon portailla ja sitten kukin kuoro jalkautuu eri ravintoloihin laulamaan. Jännittävää. Pidempään mukana olleiden mukaan tapahtuma on tosi kiva, joten ilmoittauduin minäkin.

  Jotenkin nyt, kun on satanut viikon putkeen, tullut fiilis siitä, että kesä on tosiaan ohi. Tässäkö tämä nyt oli? Suomen kesä on siis kesäkuussa ja heinäkuussa. Aina elokuussa, kun koulut alkavat, kiireetön kesätunnelma muuttuu jotenkin. Tulee sellainen ihmeellinen, vähän kylmä ja epäröivä olo. Levotonkin. Minulla taisi kesä jäädä vähän kesken. Vielä olisi mahtunut jotain lisää. No, toki on käyty vähän asuntovaunuilemassa vanhoja kaavoja noudattaen, ja nähty hiukan kavereitakin sekä nautittu kesästä terasseilla syöden ja juoden. Ja kesäteatterissakin käyty kerran. Nyt muuten tajusin, että minähän paiskin töitä heinäkuun puoleen väliin saakka. Ehkä siksikin jäi vähän tyngäksi tämä kesä. Syksyllä pitäisi kai olla vireä ja innostua harrastamisesta. No, muutamat nuotit on tulostettu jo ja lauantaina menen kuorolaisten kanssa laululeirille. Ehkä innostus taas palaa. Tosin täytyy nyt tutkia, että haluanko jatkaa tuossa kuorossa. Siellä on ihan peruskivaa väkeä, mutta jotenkin sellainen...

  Aika ajoin tulee pohdittua myös kuvataidejuttuja. Itse aion nyt kokeilla yhtä maalaustyyliä, johon sain idean eräältä sivustolta. Eli tarinankerrontaa kuvana, naivismin keinoin. Vähän liioitellen ja asioita (esineet, ihmiset, luonto)  tummilla rajauksilla. Näin erään mainosalalla toimineen miehen töitä ja tyyli miellytti ja siksi haluan kokeilla hieman samankaltaista. Se, mikä nyt viimeksi alkoi pohdituttaa, oli se, että joku (en muista kuka) heitti ilmaan sen ajatuksen, että hänen mielestään taiteilijalla pitäisi olla jokin sanoma. Että se on tärkeämpää kuin että yrittää tehdä vaikkapa täysin fotorealistista kuvaa tai abstraktia. Mittasuhteiden hallinta toki kertoo teknisestä taitavuudesta. Abstrakti taide sitten taas on aina vähän vaikea asia. Mitä enemmän tekijä selittää tekemäänsä kuvaa, sitä oudommaksi kaikki jotenkin menee. Ja maailmassa kyllä riittää myös näitä ns sisustustauluja tekeviä. Eikä siinä olekaan mitään vikaa. Seuraan mm Katariina Sourin uraa. Tykkään hänen...

  Toisille onnellisuuden saavuttaminen on ehkä helpompaa kuin toisille. Jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä pieniin asioihin, toisille ei riitä mikään. Joillekin voi ehkä lähtökohtaisesti olla helpompaa saavuttaa onnea tuovia asioita elämässään, on vaikkapa edustava ulkonäkö tai kukkaro kunnossa. Toisaalta ns kultalusikka suussa syntyminen ei useinkaan helpota elämää. En tiedä, miksi itselle tulee jotenkin varallisuus mieleen, kun pohdin onnellisen olon saavutettavuutta. Ehkä siksi, etten ole koskaan voinut elää tuhlailevaa elämää. Olen joutunut välillä niin sanotusti venyttämään penniä, joten koen suurta riemua silloin, kun voin edes hiukan törsätä johonkin ylellisyyteen. Rahalla pystyy toteuttamaan monia asioita ainakin helpommin ja nopeammin. Toisaalta säästäminen ja jonkun asian toteutuminen saattaa tuottaa suurempaa tyydytystä. Usein ihminen alkaa pitää itsestäänselvyytenä niitä asioita, joita saa sormia napsauttamalla.  Tulikin jotenkin aasinsiltana mieleen eräs jääkiekkoili...

  Eilen "pamahti" selkä. Olin tehnyt vähän imurointihommia ja lattian moppausta kotosalla, kun selkä päätti ryhtyä oikuttelemaan ja kaikenlainen liikkuminen tuotti kipua. Varsinkin ylösnousu tuolilta. Otin yhden Sirbaludin (2 mg), joita oli joltain aiemmalta lihasjumikaudelta jäljellä. Tulos oli, että sammuin päikkäreille kuin saunalyhty, mutta selkään sattui herätessä aivan helvetisti. Iltapäivällä menin päivystykseen. En saanut kipupiikkiä, kuten toivoin. Liikkuvuus oli raajoissa normaali eikä ollut puutumista tai virtsan- tai ulosteenkarkailua. Sain Buranaa ja Panadol Fortea. Ilta meni kärvistellessä. Välillä vähän helpotti. Istuin jumppapallon päällä ja keittiöjakkaran päällä. Makasin 10 minuuttia lattialla selälläni. Jonkun ohjeen mukaan senkin pitäisi auttaa. Hieroin alaselkään Perskindolia. Yö sujui yhden heräämisen taktiitalla ja aamulla kykenin jo viemään koiran kävelylle ja tekemään aamuaskareet sujuvasti. Vasta aamukympiltä otin sen Burana-Panadol-coktailin. Melko ...