Kirjoja ja kauneutta- elopohdiskeluja
Eilen vietin ihanan päivän. Oikeastaan ensi kertaa tänä kesänä otin oikein ottamalla aurinkoa (ei muuten tartu enää elokuussa kovin hyvin). Olen kyllä ollut tänä kesänä ruskeampi kuin monena aikaisempana, mutta se taas johtuu runsaasta ulkoilusta.
Nyt viritin puutarhaan oikein auringonottopedin, ja toki oli päällä myös bikinit ja hellehattu sekä arskat.
Minulla oli mukanani myös Riku Korhosen kirja nimeltä Lääkäriromaani, joka vuodelta 2008. Kustantajana Sammakko, ISBN 952-483-001-9. Tästä edellä mainitusta kirjasta hän on saanut myös Kalevi Jäntin palkinnon. Ja on mm myös saanut 2010 Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon.
(”Rakkaus on parantamista. Mutta joskus sattuu hoitovirheitä.”
Helteinen loppukesä 2003. Läntiset miehitysjoukot ovat vapauttaneet Irakin ja luvanneet opastaa kansan demokratian ja markkinatalouden terveelle tielle. Etäällä taisteluista, pohjoiseurooppalaisessa rannikkokaupungissa kolmekymppinen taiteentutkija Niklas vetelehtii Aurajoen maisemissa, juopottelee ja kantaa huolta rakastetustaan Innasta.
Eräänä juhlayönä Niklas kohtaa näyn, joka muuttaa hänet. Hän uskoo löytäneensä parannuskeinon rakastetulleen. Mutta kuten ihmeparantajat usein, Niklas joutuu huomaamaan, ettei toimenpiteiden seurauksia ole aina helppo ennustaa.
Lääkäriromaani on seksin-, kuoleman- ja politiikantäyteinen kuvaus yhteenkietoutuvista ihmiskohtaloista imperiumin laidalla, levottomasti oirehtivassa maailmassa.)
Tämän kirjan nappasin mukaani poistettujen kirjojen hyllystä, kun viimeksi kävin kirjastossa. Hyvä että nappasin. On kiinnostavasti kirjoitettu ja lisäksi Korhosella tuntuu olevan erittäin laaja yleissivistys. Törmäsin jokunen vuosi sitten Turussa ko. kirjailijaan, kun hän käveli vastaan kadulla silloisen naisystävänsä/ex-vaimonsa Anna-Leena Härkösen kanssa. Olivat kaunis pari. Siro Anna-Leena ja filmitähtimäisen komea ja pitkä Riku. Myöhemmin kai erosivatkin, mutta käsittääkseni tiivis yhteys säilynyt yhä. Loistavia sanankäyttäjiä molemmat, ja luulen että samanlainen huumori yhdistää heitä myös.
Tästä "komea pari"- aasinsillasta onkin hyvä hypätä sitten kauneusasioihin. Riku Korhosen kirjan hahmo Niklas inhosi ilmeisesti ylipainoisia ihmisiä, koska useaan otteeseen hän äimisteli "möhkälemäisiä" lapsiperheiden äitejä ja "lihavia lapsia". Kieltämättä monet pikkulapsiperheiden äidit ovatkin usein ylipainoisia. Verrattuna vaikkapa miehiinsä. En tiedä, miksi. Tuleeko syötyä ne lastenruokien jämät vaiko liikaa nautittua pikaruokaa? Raskauskilot eivät ole selitys, ne lähtevät kyllä varsin nopeasti, jos niitä on kertynyt. Varsinkin, jos imettää. Ja nehän ovat etupäässä nestettä ne kertyneet raskauskilot. Syömällä hankitut sitten taas jotain ihan muuta. Ja niiden pysyvä pudottaminen on hidasta, kuten me useimmat tiedämme.
Viime päivinä on saatu ihastella Sanna Marinin vapautunutta hahmoa. Hän on ollut ainakin flow-festareilla ja todella tuntunut nauttivan kesästä ja vapaudesta. On kyllä kaunis ihminen, ei voi muuta sanoa. Tyylikäs ja siro. Toivottavasti ei silti laihdu enää yhtään. Kutistui melkoisesti pääministeriaikoinaan. Hassua muuten, että varsinkin politiikassa naisia arvostellaan iästä, ulkonäöstä ja pukeutumisesta paljon enemmän kuin miehiä. Vieläkin tuntuu vallitsevan uskomus siitä, että vain jäykkä ja vakava pönöttäjä on uskottava ja "oikealla asialla".
Mietiskelin myös ikääntymistä. Väitetään, että jossain vaiheessa nainen muuttuu sellaiseksi, ettei häntä enää katsota samalla lailla kuin ennen. Ehkä niin. On toisaalta hyväkin, ettei ihan ruuhkaksi asti ole ihailijoita, muutamakin riittää. Olen vaan huomannut, että ei vanheneminen tee naista ainakaan rumemmaksi. Minulla on eräs 65- vuotias tuttu, joka tuntuu vain nuorentuvan koko ajan ja on tyyliltäänkin sellainen, ettei hänen ikäänsä ole helppo ulkopuolisen arvioida. Myös entinen työkaverini täytti hiljattain 70, ja on kyllä 10 vuotta nuoremman oloinen nyt kuin ollessaan työelämässä. Hän aloitti ahkeran liikunnan ja terveellisen syömisen jäätyään eläkkeelle, ja vaihtoi tätimäisen, mustan hiuspehkon graafisiin, kauniisti harmaantuneisiin hiuksiin. Sellainen "kovuus" katosi näin ulkonäöstä.
Eräs kaunis ihminen on mm Meeri Koutaniemi. Hyvän luuston lisäksi hänellä on kyky tuoda parhaat puolensa esiin sopivilla vaatteilla ja harkitulla meikkaustyylillä. Myös henkisyys tekee hänestä kiinnostavan. Samaa kastia on Saimi Hoyerkin. Miki Liukkonen oli erityisen kaunis mies. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihminen, joka on löytänyt tyylinsä eikä yritä liikaa ja on silti rohkeasti oma itsensä, on yleensä kaunis ja kiinnostava.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!