Alkuviikon aivoituksia

 Maanantai, joka ei koskaan ole ollut mikään erityinen lempipäiväni (perjantai ja lauantai puolestaan ovat ), aukeni sateisena, mutta lämpöisenä. Viikonloppuna saatiin eräs tekemätön pihatyö tehtyä eli siistittiin yksi kulma. Sieltä lähti peräkärryyn ja silppuriin muutamia pieniä pensaita ja puita. Myös talven polttopuut saatiin valmiiksi, vävypoikakokelaan toimiessa klapikoneen käyttäjänä.

Tänään illalla on taas kuoroharkat ja keskiviikkoiltana sitten läheisessä kaupungissa suuri kuorojen yhteisesiintyminen. Ensin tuomiokirkon portailla yhteisesiintyminen, jonka jälkeen jalkaudutaan ravintoloihin. Olen ainakin suunnitellut osallistuvani tapahtumaan.

Olen ottanut aamuisin tavaksi keittää kaurapuuroa. Sellaisista isoista, Myllyn paras- hiutaleista, joita haudutetaan 10 minuuttia. Yleensä lisään lautaselle marjoja tai jotain hilloa sekä voisilmän. On kyllä oikeasti hyvää ja maistuvaa. Sitä ennen olen tietysti juonut mukillisen kahvia, koska ilman kahvia ei päivä lähde käyntiin.

Ruoan tosiaan täytyy maistua joltain. Muistan, kun lapsuudenkodissa vanhempani intoutuivat välttämään rasvaa, suolaa ja sokeria. Pohjois-Karjala projekti oli tuolloin pop, ja kolestrolit yritettiin pitää aisoissa. Oli oikeasti melko hirveää syödä mautonta kalaa, laihaa keittoa tai veteen tehtyä pullaa, joka ei maistunut miltään. Toinen inhokkini oli raa`an sipulin lisääminen vaikkapa perunamuusiin. En tajua, miksi hyvä perusruoka täytyi pilata moisella. Vaikka sipuli kuulemma "puhdisti" verta. 

No, kiitos lapsuuden ruokavalioni, olin kyllä tosi hoikka tyttönen tuolloin. En tietenkään kärsinyt nälkää missään tapauksessa ja meistä lapsista ja nuorista suurin osa oli hoikkia 70-luvulla. Silloin liikuttiin paljon, ihan omin nokin kävellen ja pyörillä, eikä aina ollut joku kuskaamassa autolla kouluun tai harrastuksiin. Eikä ollut Hesejä eikä joka päivä ollut herkkupäivä. Sopisi se elämäntyyli vielä tähänkin päivään. Ihmetellään ihmisten ylipainoa ja huonoa kuntoa, ja samaan aikaan tuodaan kasapäin skuutteja kaupunkeihin, joilla sitten jengi vyöryy kuka minnekin, ja jalankulkijat väistelee. Ei hyvä.

Nyt ei ole ollutkaan päiväkotikeikkoja tyrkyllä. Tosin olen merkinnytkin monia päiviä punaisella, eli en ole ollut käytettävissä. Toisaalta kirjauduin johonkin uuteen rekryjärjestelmään, ja se oli sen verran monimutkainen, että en ole varma, toimiiko lainkaan yhtä kivuttomasti kuin aiempi järjestelmä. Pitänee tutkia asiaa.