Tohtori Höyhen

  (Kuvassa on pinnoja. Ilmeisesti mopon).  On erilaisia aamuja ja päiviä. Joskus herää iloisena, joskus valmiiksi ärtyneenä. Tänään oli "pinna tiukalla"- aamu. Sitä vauhditti hiukan jo eilinen iltapäivä.  Vietiin koiruus tutustumaan koirahoitolaan, jonne sitten menee, kun lähdemme lomalle jonkin ajan kuluttua. Koiruus matkusti viime kesänä, siis ihan pentuna, niin aivan tyytyväisenä kopassaan auton etupenkillä. Tänä talvena on aloittanut sen, että lähes joka kerta oksentaa sinne koppaansa. Näin tapahtui siis eilenkin. Päästiin juuri hoitolan pihalle, kun koiruus laatoitti tehokkaasti kuljetuskoppansa nurkkaan ja myös pehmusteelle. Takaisin tullessa olikin sitten jalkatilassa ja ei oksentanut. Mietin vaan mahdollisia tulevia ensi kesän reissuja. Pitääkö koira laittaa etupenkille, koiran valjailla kiinni turvavöihin ja minä sitten vieressä vahtaan suojapuvussa, että oksentaako vai ei? Ehkä näin tulee käymään. Tai sitten voisi kokeilla jotain koiran matkapahoinvointilääkettä...

  Lempipäiväni on lauantai. Silloin ollaan sopivasti "välitilassa". Eli on kokonainen vapaa päivä ja seuraava päiväkin on melko leppoisa. Silloin, kun työskentelin vaatemyynnin parissa, lauantaivapaa oli harvinaista herkkua. Ehkä senkin takia se tuntuu vieläkin niin luxukselta.  Sunnuntai-iltapäivisin aika puolestaan jotenkin pysähtyy, mutta siinä on silti jokin epämiellyttävä jännite. Tieto siitä, että huomenna se arki taas alkaa. Maanantai on hiukan ahdistusta aiheuttava päivä. Toisaalta olen nyt melko fiiliksissä, koska loman alku lähenee ja se on ihanaa. Valitsimme hotellin, jonne ei pääse alle 16-vuotiaat. Eli ei mekastusta eikä altaaseen hyppiviä pilttejä. Tosin aikoinaan oli ihanaa lomailla lasten kanssa, mutta nyt on ehkä sellainen aikuisten aika nauttia, kun omatkin lapset jo isoja. Lupauduin matkan jälkeen, keväämmällä, tekemään erään vuorotteluvapaan sijaisuuden. Jälleen kerran en osannut sanoa "ei" mukavalle ihmiselle. Vähän kuitenkin nyt tunne siitä, et...

( Moby Dick   ilmestyi   Lontoossa   vuonna 1851 nimellä   The Whale   (”valas”). Kuukautta myöhemmin se julkaistiin   New Yorkissa   nykyisellä nimellään. Teos ei menestynyt, ja vielä puoli vuosisataa myöhemmin itsekin merenkulkua harrastanut kirjailija   Joseph Conrad   kutsui teosta muun muassa ”väkinäiseksi” ja sanoi, ettei siinä ollut ”yhtään puhdasta riviä”.   Kirjaa myytiin Melvillen elinaikana lopulta vain 3 000 kappaletta. Moby Dickin  maine alkoi syntyä vasta 1920-luvulla, kun kriitikot  Carl Clinton Van Doren  ja  D. H. Lawrence  nostivat Melvillen  modernistisen kirjallisuuden  edelläkävijäksi). Laitoin tuon kirjan kuvan tähän alkuun, se sopii alustukseksi aiheisiin, joista nyt kirjoitan. Olen aiemmmin melko huolettomasti suhtautunut ilmaston lämpenemiseen ja ollut myös melko neutraali ajatuksissani koskien vaikkapa bensiinillä liikkuvia autoja. Toki mielelläni valitsisin jonkun muun ta...

  Nyt, kun olen elvyttänyt taas maalaamisharrastukseni, niin seuraan fb:ssä monia taideryhmiä. Tai siis seurasin jo ennenkin, lähinnä edesmenneiden maalareiden töitä, mutta nyt seuraan lisäksi kaltaisiani harrastelijoita. Niitä ei kyllä kannattaisi kauheasti seurata, koska osa on niin huippulahjakkaita että itselle tulee helposti vähän riittämätön olo, tai sitten tulee olo siitä, että kaikki on jo keksitty. Niinkuin varmaan onkin.  Mietin tänään sitäkin, että nykyään joka asiassa täytyy käyttää menestyäkseen muitakin keinoja kuin se pelkkä osaaminen. Vaikeasti selitin taaskin. Samma på finska: Nykypäivänä esimerkiksi laulajan täytyy osata liikkua hyvin, olla supliikki ja kaikin puolin edustuskelpoinen. Todennäköisesti ihmiset eivät enää kiinnostuisi jostain Rauli Badding Somerjoen tyylisestä ujosta kiemurtelijasta, vaikka ääni olisi miten hyvä. Vähän harmi tuokin. Jotenkin sellaiset ongelmakimput ja sekoilevat muusikot olivat jotenkin siihen genreen sopivia. Melkein kaikki muu...

  Hiihtolomia vietetään Suomessa viikoilla 8, 9 ja 10. Hassua, että sana "hiihtoloma" on vielä voimissaan, koska hiihtelijöitä taitaa olla vuosi vuodelta vähemmän. Perunannostoloma-sanasta (ennenmuinoin syksyllä) onkin jo luovuttu vuosikymmeniä sitten. Ja toki tuon harrastuksen ylläpito riippuu paljolti siitäkin, missäpäin maata asuu. Etelässä hiihtelymahdollisuuksia usein vähemmän, koska lunta eli hiihtosäitä vähemmän. Joillakin on sitten mahdollisuus matkustaa laskettelukeskuksiin talviurheilulajeja harrastaakseen. Mikäs sen hauskempaa, kun lähteä hyvällä porukalla jonnekin lomalle. Voi hiihdelllä ja lasketella ja viihtyä myös mukavissa After Ski- tunnelmissa. Itse en ole hiihtänyt vuosiin. Asuinpaikkakunnallani talvi ei yleensä ole kovin luminen. Toki välillä saadaan valaistut hiihtoladut kuntoon. En kuitenkaan käy niissä, koska en tykkää siitä ajatuksesta, että en saa mennä omaan tahtiini, vaan joku laturaivoilija tai huippu-urheilijaksi itsensä aika ajoin tunteva puuskut...

  Viime päivinä on keskusteltu julkisuudessa innokkaasti elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) Whatsapp-tilistä. Sieltä oli yllättäen lähetetty meemi, jossa pilkattiin pääministeri Sanna Marinia (sd) ja kansanedustaja Matias Mäkystä (sd). Viesti oli lähetetty Lintilän eduskuntanumerosta. Viestin lähettämisen aikoihin Lintilä oli kertomansa mukaan illallisella ja puhelin takin taskussa. Ilmeisesti sitten päällystakin taskussa. Aluksi hän olikin vahvasti sitä mieltä, että hänen Whatsapp- tilinsä on kaapattu. Myöhemmin hän totesi, että ei olisi kannattanut käyttää liian  vahvaa puheenvuoroa tietoturvan aukoista tai kaappauksesta. Nyt hän kertoo, että vaikkei tiliä ole kaapattu, niin sen rinnakkaiskäyttöä ei voida sulkea pois. Jotenkin tuli väistämättä mieleen muutaman vuosikymmenen takainen episodi, kun piiloteltiin vuoden 2001 Lahden MM-hiihdon dopingsotkuja. Tuolloin eräs lääkelaukku "unohtui" kohtalokkain seurauksin Ala-Tikkurilan Shellille. Tuolloin kuusi hiihtäjää kärähti...

  Liityin ystävän suosituksesta sivustolle kilokalori.net. Se on ainakin toistaiseksi maksuton sivusto, jossa voi pitää ruokapäiväkirjaa, laskea ruokien ravintoarvoja ja tarkkailla omaa painoa. Minulla on keväällä matka tiedossa, joten haluan olla vähän paremmassa uima-allas- ja rantakunnossa kuin nyt olen. Olen yleensä ollut vaatekooltani M, mutta nyt olen viime vuosina pompsahdellut välillä isompaan kokoluokkaan, enkä pidä siitä. En oikeastaan koskaan ole syönyt kovin isoja annoksia, esimerkiksi kokonaista pizzaa en meinaa millään jaksaa syödä kokonaan. Ongelmani on ollut lähinnä se, että vihannesten, kasvisten ja hedelmien syönti melko vähäistä, ja herkuista taas intohimoni on leipä sekä pähkinäsuklaa. Ja juustot. Ja alkoholijuomista viinit sekä olut. Nyt olen muutaman päivän ajan punninnut kaikki syömäni ruoat ja merkinnyt ne sivuston ruokapäiväkirjaan, jossa saa helposti laskettua myös kalorit. Olen rakentanut monipuolisia aterioita ja huomaan pitäväni touhusta. Vaakaan en ole...