Taidepohdintaa

 

Nyt, kun olen elvyttänyt taas maalaamisharrastukseni, niin seuraan fb:ssä monia taideryhmiä. Tai siis seurasin jo ennenkin, lähinnä edesmenneiden maalareiden töitä, mutta nyt seuraan lisäksi kaltaisiani harrastelijoita. Niitä ei kyllä kannattaisi kauheasti seurata, koska osa on niin huippulahjakkaita että itselle tulee helposti vähän riittämätön olo, tai sitten tulee olo siitä, että kaikki on jo keksitty. Niinkuin varmaan onkin. 

Mietin tänään sitäkin, että nykyään joka asiassa täytyy käyttää menestyäkseen muitakin keinoja kuin se pelkkä osaaminen. Vaikeasti selitin taaskin. Samma på finska: Nykypäivänä esimerkiksi laulajan täytyy osata liikkua hyvin, olla supliikki ja kaikin puolin edustuskelpoinen. Todennäköisesti ihmiset eivät enää kiinnostuisi jostain Rauli Badding Somerjoen tyylisestä ujosta kiemurtelijasta, vaikka ääni olisi miten hyvä. Vähän harmi tuokin. Jotenkin sellaiset ongelmakimput ja sekoilevat muusikot olivat jotenkin siihen genreen sopivia. Melkein kaikki muusikotkin ovat jättäneet alkoholin. Ennen vanhaan sentään hajoitettiin hotellihuoneita😋. No ei vaiskaan, ei niitä saa hajottaa. Mutta jotenkin liian kunnollinen muusikko on vähän tylsä.

Tai kirjailijat, jotka ujoina ja ahdistuneena naputtelivat kammioissaan loistavia mestariteoksia. Nykyään kirjailijan täytyy olla ulospäin suuntautunut, ja esiintyä tv-ohjelmissa ja edustaa erilaisilla foorumeilla. Ujolla ja introvertilla kirjailijalla ei välttämättä ole helppoa. vaikka juuri sellaiset ihmiset osaavat kertoa kirjoissaan ne koskettavimmat tarinat.

Katselin jokin aika sitten erästä kuvataiteilijaa tai hänen TikTok-videoitaan. Hän ei ole mikään "nimi", mutta valmistunut kuvataiteilijaksi kyllä jokunen vuosi sitten. Jotenkin vaan tuli mieleen, että täytyykö oikeasti lähteä ärsettä keikuttamaan johonkin videoon tullakseen huomatuksi taiteilijana. Mutta ilmeisesti sodassa, rakkaudessa ja toiveessa tulla tunnetuksi ovat kaikki keinot sallittuja.