Tohtori Höyhen

  Kannoin viimeksi kirjastosta kotiin Katariina Vuoren kirjan Kasvunpaikka. Kustantaja on Otava. Kirja on julkaistu maaliskuussa 2022. Kirja kertoo kotirouva Silviasta, joka on hoitanut kotia ja perhettä miehen tehdessä uraa. Hän on ollut tähän asti tyytyväinen valintaansa pullantuoksuisena kodinhengettärenä, mutta jossain vaiheessa alkaa vaivaamaan mm aika ajoin vierailevan äidin pisteliäät kommentit sekä se, että mieskin tuntuu pitävän häntä lähinnä palvelijana, joka kantaa voileivät ja muut pyydettäessä nenän eteen. Yllättäen Silvia sitten löytääkin elämälleen uutta sisältöä. Hän hurahtaa viherkasveihin, jonka saloihin häntä avustaa erään kaupan viherosaston työntekijä Risto. Koko Silvian elämä alkaa pyöriä kasvien ja Riston ympärillä. Hän jopa saunoo kukkiensa kanssa ja on aktiivisesti mukana netin viherkasviryhmissä. Hän tutustuu erityislajikkeiden kasvattajiin ja tilaa kasveja myös ulkomailta. Perheen palveleminen jää pikku hiljaa taka-alalle, ja koti täyttyy pikkuhiljaa kasv...

  Eilen oltiin retkellä Helsingissä ja Espoossa. Eduskuntatalossa meillä oli turvatarkastuksen jälkeen opastettu kierros ja myös kansanedustaja Vilhelm Junnila piti pienen tilaisuuden, jossa kertoi työstään eduskunnassa. Myös Hjallis Harkimo tervehti meitä, kun etenimme ryhmänä käytävällä. Eduskuntatalo on J.S. Sirenin suunnittelema ja se edustaa 1920-luvun klassismia. Rakennus valmistui 1931 ja sijaitsee Etu-Töölössä, Arkadianmäellä, osoitteessa Mannerheimintie 10. Rakennus oli kyllä upea. Siellä oli käytetty laadukkaita materiaaleja ja silmä lepäsi monissa upeissa yksityiskohdissa. Myös ne eduskunnan kuuluisa Paternoster-hissi nähtiin toiminnassa. Turussakin on kuulemma sellainen jossain, oliko nyt vakuutusyhtiön tiloissa.. ( Paternosterhissi, ”herrahissi”, on hissi, joka muodostuu avointen osastojen ketjusta, joka kulkee pysähtymättä silmukkana talon sisällä ylös ja alas. Tunnettu paternosterhissi on käytössä Eduskuntatalossa. Wikipedia)  Oikeastaan eniten yllätti se, että ...

  Ninni Stenberg ja Rafael Donner ryhtyvät kunnostamaan Ekkullaa, vanhaa kansakoulurakennusta Mustiossa. Molemmat ovat väsyneet pääkaupungin kiivaaseen elämänrytmiin, joten nyt he aikovat rakentaa maaseudulle uudenlaisen elämän. Kummallakaan heistä ei ole kokemusta talon remontoimisesta, ja hankkeen deadline on parin häät elokuussa 2022. Kuukaudet kuluvat nopeasti, kun pari taistelee eteenpäin kostuneiden pinkopahvien, jäätyneiden maalien ja maalaamattomien listojen suossa. Mahtaako kaikki valmistua ajoissa? Tuotanto: Parad Media, 2022. Katsoin eilen yhteen putkeen tämän sarjan Areenasta. Oli mielenkintoinen ohjelma ja täytyi ihailla tämän pariskunnan sinnikkyyttä. Nuori mies oli siis saanut perinnön isänsä (Jörn Donner) kuoltua. Rahat sijoitettiin ostamalla vanha kansakoulu Mustiosta ja aloittamalla sen remontointi. Oli hyvin ihailtavaa seurata sitäkin, miten he halusivat tehdä itse, omin käsin, niin  paljon kuin mahdollista. (Paljonhan näkee myös niitä idyllistä haaveilevia ...

  Käyn suihkussa joka aamu ja myös rasvaan ihoani sen jälkeen. Silti tänä talvena varsinkin käsivarsien iho ollut jotenkin kutiseva ja karhea. Luin jostain, että puuvillavaatteetkin kuivattavat ihoa. Puuvilla imee ihosta kosteutta. Pitää varmaankin siirtyä synteettisiin materiaaleihin, jottei kosteus karkaisi ihosta. Siksihän puuvillaa ei suositella aluspukeutumiseen hiihtäjillekään. Se imee kosteuden, jonka jälkeen tulee kylmä. Talvi on kyllä kovaa aikaa keholle. Ulkolämpötilat vaihtelevat ja sisällä talossa täytyy lämmittää. Meillä on pattereita, joissa kiertää vesi. Lisäksi lämmitän varaavaa takkaa puilla silloin, kun ulkona on pakkasta tai kosteaa. Iho ei tykkää siitä patterilämmityksestä, mutta ei kyllä kaikki kasvitkaan. Yksi kiinanruusu jo kuoli ja toinen, joka kukki kuukausitolkulla viime kesänä, oikuttelee ja pudottelee osan lehdistä. Palmu puolestaan voi hyvin, vaikka koiruus on kaatanut sen jo muutamaan otteeseen. Myös kultaköynnös ja rönsyliljat rehottavat. Nyt olen poh...

  Kuuntelin sivukorvalla aamukahvia juodessa YLEn kanavaa, jossa eräs kolmekymppinen nainen, restonomi ja sisustussuunnittelija, kertoi irtisanoutuneensa työstään. Päätöstä ilmeisesti helpotti se, että hänellä oli sivubisneksenä myös tapahtumatuotantoyritys.  Hän esitti vertauskuvallisesti tarpeensa työpaikanvaihtoon: ikäänkuin aviopari, joka on tavan vuoksi yhdessä, mutta kipinä puuttuu, Miksi jäädä siihen, kun voisi todeta että kivaa oli, mutta nyt on aika jatkaa matkaa.  Jos kiinnostaa, niin haastattelu löytyy yle.fi:stä nimellä Milleniaaleille työhyvinvointi on uusi normaali . On kyllä kiinnostava näkökulma. Itse olen sitä sukupolvea, joka kasvatettu niin että moista ajattelua on pidetty laiskan ja työtävieroksuvan höpinänä. Hampaat irvessä pitäisi raahautua tekemään päivittäistä työsarkaa, halusi tai ei. Toisaalta varsinkin minun sukupolveani edeltävä väki ei ollut yleensä mitenkään etuoikeutettua, joten sitä työtä oli pakko tehdä, tykkäsi tai ei, jos mieli syödä ja ...

  Areenassa pyörii sarja, jossa neljä nuorta somevaikuttajaa lähtee matkalle tutkimaan päivittäisten luksustuotteidemme alkulähteitä. He matkustavat Ghanaan, ja työskentelevät aina yhden päivän verran eri paikoissa. Mm kultakaivoksella, timanttikaivoksella, kaakaoviljelmällä sekä ananasfarmilla. He myös yöpyvät näissä kylissä paikallisten luona. Välillä pääsevät nauttimaan myös hotelleista, joissa juokseva vesi ja wc ovat luksusta. Ohjelma kannattaa jokaisen katsoa. Asian, jota me pidämme jotenkin itsestäänselvyytenä, tuottamiseen käytetään tosiaan runsaasti verta ja hikeä siellä alkutuotannon päässä. Kultakaivoksessa toimitaan siten, että kaivetaan syvä kuoppa. Maa-ainesta pehmitetään kaatamalla sen päälle vettä. Mutainen maa-aines kaadetaan kouruun, jossa kivenmurikat erottuvat massasta ja painavampi kulta-aines painuu kiinni mattoon. Työ on raskasta ja likaistakin ja lisäksi kuolema vaanii aina selän takana, koska maa-aines kuopan korkeilta raunoilta saattaa sortua varoittamatta...

  Varattiin matka alkukeväälle. Samaan paikkaan, missä ollaan joskus ennenkin oltu ja samalle saarellekin, Gran Canarialle,. Tällä kertaa , vähän sattumalta tosin, hotelliksi valikoitui sellainen, jossa on ikäraja. Eli siellä ei ole lainkaan lapsiperheitä. Itseasiassa aika mukava ajatus. Ei itkua, ei huutoa, ei veteen  hyppiviä, meluisia pilttejä. Tosin syy hotellin valintaan oli oikeastaan se, että mainoksen mukaan siellä on sellaista pientä luxusta, eli aamupalalla skumppaa ja huoneiston terdellä oma, pieni vilvoitteluallas. Siellä voi rauhassa sitten vetelehtiä, vaikka ei olisikaan ihan rantakunnossa :) Heti mieli piristyi, kun on jotain odotettavaa. Koronan vuoksi ja vähän muutenkin ne aiemmat, jokavuotiset matkat jääneet tekemättä jo pitkään. Tuleva loma otetaan sitten ihan rentoutumisen ja aurinkoterapian kannalta. Nyt täytyy vielä pohtia, että kuka hoitaisi koiruutta. Nuorempi tytär on kyllä maisemissa, mutta on pois 8 tuntia päivässä, eikä ole kovin  halukas laukk...