Verta, hikeä ja luksusta

 

Areenassa pyörii sarja, jossa neljä nuorta somevaikuttajaa lähtee matkalle tutkimaan päivittäisten luksustuotteidemme alkulähteitä.

He matkustavat Ghanaan, ja työskentelevät aina yhden päivän verran eri paikoissa. Mm kultakaivoksella, timanttikaivoksella, kaakaoviljelmällä sekä ananasfarmilla. He myös yöpyvät näissä kylissä paikallisten luona. Välillä pääsevät nauttimaan myös hotelleista, joissa juokseva vesi ja wc ovat luksusta.

Ohjelma kannattaa jokaisen katsoa. Asian, jota me pidämme jotenkin itsestäänselvyytenä, tuottamiseen käytetään tosiaan runsaasti verta ja hikeä siellä alkutuotannon päässä. Kultakaivoksessa toimitaan siten, että kaivetaan syvä kuoppa. Maa-ainesta pehmitetään kaatamalla sen päälle vettä. Mutainen maa-aines kaadetaan kouruun, jossa kivenmurikat erottuvat massasta ja painavampi kulta-aines painuu kiinni mattoon. Työ on raskasta ja likaistakin ja lisäksi kuolema vaanii aina selän takana, koska maa-aines kuopan korkeilta raunoilta saattaa sortua varoittamatta. Palkkaa ei tule ennenkuin tietty määrä kultaa löytynyt.

Lisäksi näitä kaivoksia ei myöhemmin mitenkään maisemoida, eikä kuoppia täytetä. Kaivosten vuoksi ennen puhtaat joet sameita ja juomavesi täytyy ostaa muualta.

Kannattaa katsoa ne kaikki jaksot. Sen jälkeen sitä saattaa helposti alkaa pohtia, että miten tarpeen on rohmuta itselleen kultakoruja ja timantteja. Toki niitä vanhoja perintökoruja ei kannata hävittää, vaan niistä voi teettää moderneja versioita, jos tahtoo.

Näille kaikille neljälle sarjan tekoon osallistuneille töiden raskaus tuli yllätyksenä. Kaikki tehtiin käsin ja esim kultakaivoksissa käytettiin mm vaarallista elohopeaa kullan punnituksessa. 

Ananasviljelmillä 3 henkilöä istutti päivässä 10 000 tainta. Kaakaoviljelmillä taas työntekijät ja tuottajatkin joutuivat odottelemaan palkkojaan, se tuli usein vasta sitten, kun sato oli myyty eteenpäin. Huonolaatuinen sato taas jäi kokonaan tuottajan tappioksi. 

Sitten eräs huomioitava seikka oli se, että lapsityövoimaa käytettiin jonkin verran. Koulupäivän pituus oli yleensä lyhyt, vaikkapa 2 tuntia, jonka jälkeen alaikäinen saattoi työskennellä farmilla vaikkapa 5 tuntia. Lapsityövoiman käyttö ei kuitenkaan ollut niin räikeää kuin monissa muissa maissa (esim Intiassa), ja koulutusta arvostettiin. Lisäksi ihmiset vaikuttivat melko hyvinvoivilta ja iloisilta. Ainakin tämän sarjan kuvaamissa kohteissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seksi(ttömyys)

Terve mieli

Viimeinen kesä