Historiaa ja pääkaupunkiretkeilyä






 

Eilen oltiin retkellä Helsingissä ja Espoossa. Eduskuntatalossa meillä oli turvatarkastuksen jälkeen opastettu kierros ja myös kansanedustaja Vilhelm Junnila piti pienen tilaisuuden, jossa kertoi työstään eduskunnassa. Myös Hjallis Harkimo tervehti meitä, kun etenimme ryhmänä käytävällä.

Eduskuntatalo on J.S. Sirenin suunnittelema ja se edustaa 1920-luvun klassismia. Rakennus valmistui 1931 ja sijaitsee Etu-Töölössä, Arkadianmäellä, osoitteessa Mannerheimintie 10.

Rakennus oli kyllä upea. Siellä oli käytetty laadukkaita materiaaleja ja silmä lepäsi monissa upeissa yksityiskohdissa. Myös ne eduskunnan kuuluisa Paternoster-hissi nähtiin toiminnassa. Turussakin on kuulemma sellainen jossain, oliko nyt vakuutusyhtiön tiloissa..

(Paternosterhissi, ”herrahissi”, on hissi, joka muodostuu avointen osastojen ketjusta, joka kulkee pysähtymättä silmukkana talon sisällä ylös ja alas. Tunnettu paternosterhissi on käytössä Eduskuntatalossa. Wikipedia) 

Oikeastaan eniten yllätti se, että istuntosali oli paljon pienempi kuin mitä sen on kuvitellut olevan televisiolähetysten perusteella. Muodoltaan pyöreä sali on halkaisijaltaan 25 metriä. Toinen yllätys oli se, miten tarkka turvatarkastus on. Laukut, takit, kellot ja vyöt riisutaan laatikkoon, joko menee läpivalaisuhihnan läpi ja sen jälkeen mennään metallinpaljastimen läpi. Eli sama touhu kuin lentoasemillakin. Passia ei tarvinut tällä kertaa näyttää. Eli eduskuntataloon ei voi paukata kuka vaan koska vaan. Luultavasti myös lehdistön edustajatkin käyvät läpi saman tarkastuksen, ennenkuin heidät nähdään käytävillä odottamassa ohi viilettäviä ministereitä ja muita.



Kyllä sen jotenkin osaa kuvitella, että varmasti moni kansanedustaja ylpeä siitä, että saa toimia tuollaisessa historiallisessa ympäristössä. Ei ihme, että sinne eduskuntaan moni mielellään yrittää hakeutua.

------------------------------------

Eduskuntatalo-kierroksen jälkeen menimme tien toisella puolella sijaitsevaan Musiikkitaloon lounaalle. Lounas oli ihan maittava ja kasvispainotteinen, myös palvelu oli hyvää. Ohikulkiessa vilkaisin lasin läpi tilaan, jossa sinfoniaorkesteri harjoitteli. Akustiikka ilmeisen loppuun asti mietitty, sillä pihaustakaan ei kuulunut tilan ulkopuolelle.


(Osoite Mannerheimintie 13a

Sijainti Kansalaistori

Koordinaatit 60°10.39′N, 024°56.13′E

Valmistumisvuosi 31. elokuuta 2011

Suunnittelija LPR-arkkitehdit Oy – Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen

Rakennuttaja Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalo

Urakoitsija SRV Viitoset

Omistaja Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintie 13a

(Senaatti-kiinteistöt 50 %,

Helsingin kaupunki 25 %,

Yleisradio 25 %)[1][2]

Käyttäjä Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri

Julkisivumateriaali lasi, kupari

Kerrosala 36 000 m²

Tilavuus 250 000 m³

Lähde: Wikipedia)

-----------------------------

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa osoitteeseen Bulevardi 40. Seuraava kohteemme oli siis Sinebrykoffin museo. Sinebrychoffin taidemuseo on Bulevardin varrella Helsingin Punavuoressa Suomen ainoa vanhaa eurooppalaista taidetta esittelevä museo. Sinebrychoffin taidemuseo on osa Suomen Kansallisgalleriaa.

 https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/


Kävimme siis rakennuksen yläkerrassa sijaitsevassa kotimuseossa, joka oli aikoinaan Paul ja Fanny Sinebrykoffin asunto. Sinne on ilmainen sisäänpääsy.

Museon sivuilla mainitaan mm näin: Vuonna 1842 valmistui Sinebrychoffien kaupunkipalatsi Bulevardi 40:een. Rakennusta pidettiin heti yhtenä Helsingin merkittävimpänä yksityistalona.

Talon viimeiset Sinebrychoff-nimiset asukkaat, Paul ja Fanny Sinebrychoff, olivat intohimoisia taiteenharrastajia. He keräsivät kotiinsa kauneinta eurooppalaista taidetta ja esineistöä. Kun kokoelmat lahjoitettiin valtiolle 1921, ne sisälsivät jo yli 900 teosta.

Paulin ja Fannyn toive avata kaikille ovet keräämiensä taideaarteiden äärelle on kirjattu lahjakirjaan yli sata vuotta sitten. Sama henki elää museossa edelleenkin.


Tuolla oli aivan ihan miljöö. Rakastan muutenkin historiaa ja taidetta sekä sellaista arkkitehtuuria, jolla on sielu ja joka eroaa jotenkin muista. (Nykyisestä linnunpönttödesignista en pidä. Ihmettelen jopa joskus, miten ihmiset osaavat koteihinsa, kun joka lato näyttää toisiltaan asuinalueilla).

Mielipuuhaani on museoissa ja matkoillakin leikkiä ajatuksella, että voisinpa aikamatkustaa eri aikausiin. Olisin voinut  viihtyä tuossakin miljöössä aikoinaan. Rakennus valmistui 1842.

En koskaan voi lakata ihailemasta sitä, miten kauniisti ja huolellisesti kaikki tehtiin ennen. Sekä rakennukset että esineet. Ihan kaikki. Jokaisella esineellä oli jokin tarkoitus eikä tiedetty vielä mitään siitä kertakäyttökulttuurista, joka vallitsee nykyisin. Tosin onneksi ainakin osa ihmisistä osaa nykyään vaatia enemmänkin laatua kuin määrää, ja arvostaa sitä, että vähemmän on enemmän.

Tästä käynnistä tuli erittäin hyvä olo.

-------------

Lopuksi matkasimme vielä Espooseen, osoitteeseen Ahertajantie 5. Siellä sijaitsee Näyttelykeskus WeeGee / Emma-museo.

Siellä on aina esille Collection Kakkonen, jossa siis esillä kauppaneuvos Kyösti Kakkosen keräämiä taide-esineitä, johon siis kuuluu yli 10 000 esinettä 1800-luvun lopulta tähän päivään. Tämä teksti sivustolla  https://emmamuseum.fi/nayttely/collection-kakkonen/

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Kyösti Kakkosen, EMMAn ja Espoon kaupungin kanssa ja sen on kuratoinut EMMAn amanuenssi Aura Vilkuna.

Collection Kakkonen -näyttely esittelee teoksia taiteilijoilta: Alvar Aalto, Jasmin Anoschkin, Arttu Brummer, Rut BrykAlfred William Finch, Kaj Franck, Liisa Hallamaa, Annikki Hovisaari, Friedl Holzer-Kjellberg, Alma Jantunen, Birger Kaipiainen, Joonas Laakso, Tyra Lundgren, Aino Marsio-Aalto, Francesca Mascitti Lindh, Toini Muona, Gunnel Nyman, Aimo Okkolin, Johannes Rantasalo, Heini Riitahuhta, Kristina Riska, Yrjö Rosola, Kyllikki Salmenhaara, Antti Salmenlinna, Markku Salo, Timo Sarpaneva, Michael Schilkin, Aune Siimes, Kim SimonssonNanny Still, Gerda Thesleff, Raija Tuumi, Oiva Toikka, Kati Tuominen-Niittylä, Helena Tynell ja Tapio Wirkkala.


-------------------------------------------------------

Päivä oli siis erittäin onnistunut kaikin puolin ja nyt on sielukin ravittu taas joksikin aikaa. Lisää tällaista eli taidetta, uusia miljöitä ja matkoja. Kiitos.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H