Tohtori Höyhen

  Aika usein tulee mietittyä elämän tarkoitusta. Välillä ajatus ko. aiheesta on selkeämpi, välillä melko hajanainen ja sumea. Usein mietin sitäkin, että miksi aina toistuu sama kuvio: jos on superkivaa vaikkapa työpaikassa tai ihmissuhteessa, niin ennemmin tai myöhemmin se hauskuus jotenkin vähenee. Miksi ei aina vaan voi olla kivaa? Monessa työpaikassa on ollut todella kivaa, eli mukavat työkaverit ja/tai asiakkaat. Tuntuu, että tätä hommaahan voisi tehdä maailman tappiin saakka. Mutta eikös siellä jumankauta ole aina joku hankala/narsistinen/tyhmä pomo/kollega, joka onnistuu latistamaan tunnelman.  Tästä tulikin aasinsiltana mieleen eräs suomalainen telakka, jossa ilmapiiri huono, koska johtoporras etäinen ja tietysti ehkä myös jotenkin vieraantunut tai kokonaan tietämätön siitä käytännön työstä. Kuulemma ammattimiehille on alettu opettaa suurinpiirtein että miten ruuvimeisseliä pidetään kädessä. Uskon, että turhauttaa ja on lisäksi täysin turhaa toimintaa.  Sama kuin m...

  Kuvassa sulkasatoinen kana . Aika harvoin tulee enää osallistuttua erilaisten ryhmien fb-keskusteluihin, koska tuntuu, että on aiheena sitten vaikka viherkasvit tai neuleet, niin touhu menee usein väittelyksi. Outoa. Ja usein ne, jotka kärkkäimmin osallistuvat ja keskustelevat ainoastaan päätään aukomalla, ovat ensimmäisten joukossa uhkailemassa kunnianloukkaussyytteillä heti, jos joku on vahvasti eri mieltä. Olen ollut monta vuotta eräässä oman ikäluokkani fb-ryhmässä. Useimmiten käyn vain lukemassa. Eräänä päivänä joku oli kirjoittanut siitä, että lapsensa täyttää muutaman päivän kuluttua 18 vuotta, ja hakee nyt henkilötodistusta. Ketjun  aloittaja, joka ilmeisesti on eronnut, niin äimisteli sitä, että lapsi ei saa sitä henkilötodistusta jos ei ole myös isän suostumusta.  Jälleen kerran iso osa näistä elämänkoululaisista ymmärsi kysymyksen ihan väärin, ja sitten alettiin kiistelemään siitä, että miksi ollaan niin tarkkoja. Toki onkin hyvä perustelu se, että juuri siks...

  Mikä on kultainen leikkaus? Kultainen leikkaus on antiikin Kreikan teoriaan perustuva sommittelusääntö, jonka mukaan ihmissilmä näkee ensin tietyt pisteet kuvassa ja että pääkohde tulisi siksi sijoittaa näihin kohtiin. Kultaisella osalla kuva jaetaan yhdeksään osaan neljällä viivalla pitkittäin ja poikittain. Jos pääkohteen tärkeimmät osat asetetaan viivojen leikkauspisteisiin, kuvaa katsoja kokee sommitelma harmonisena. Jos horisontti tai henkilö on kultaisessa leikkauspisteessä, näyttää siltä, ​​että kuva on tasapainoisempi kuin jos ne sijoitettaisiin esimerkiksi kuvan keskelle. -------------------------------------------------------------------------------------------------- Luin uusimmista sisustustrendeistä. Nyt haetaan kestävää kehitystä. Huonekaluja, jotka säilyttävät arvonsa vuodesta toiseen. Kuten vaikkapa Boknäsin kirjahyllyt. Ne ovatkin kauniita ja kestäviä. Myös tuoleissa suositaan klassikoita. Käytetään paljon tietysti Artekia (joita ostetaan mieluusti Tori.fi:ssä) j...

  Kuvassa Cartierin rannekello. Hinta siinä 4000 euron huitteilla. Katselen välillä erään nelikymppisen puolitutun fb-sivua, joka laittaa yleensä päivityksensä julkiseksi, joten ne näkyvät ei-kavereillekin. Viimeisimmässä päivityksessään hän kertoili olevansa henkilö, joka toteuttaa haaveitaan ja kehottaa myös muitakin toimimaan eikä vaan sitkuttelemaan. Sehän on periaatteessa oiva  ohje.  Tämän tuttavan haaveet liittyvät yleensä rahaan ja omistamiseen. Sellaiseen SofiaBerlof- luksukseen (anteeksi yleistys). Eli tärkeää on hyvät somekuvat, joissa usein kiikutetaan käsveskaa (merkkituote) käsikynkässä ja välillä on kuva nahkaisesta autonratista, ja omasta kädestä, jossa suuri kello (merkkituote). Lapinmatkailussa ei ole tärkeää luonnonrauha, vaan lasiseinäinen luxusmajoitusiglu. Ja Dubai on IHKU, koska siellä voi shoppailla sekä ottaa itsestään kuvia, joissa on pilvenpiirtäjiä. Yleensä tämä himoittu luxus ei ole sellaista, jota pystyy hankkimaan ihan normaalipalkalla norma...

  Vuosi vaihtui. Pian alkaa myös kiinalaisen horoskoopin Jäniksen vuosi. Meillä oli oikein kiva aattoilta. Tuttavapariskunta tuli kylään. Syötiin juustoja ja muita herkkuja, juotiin viiniä ja juteltiin. Vähän ennen puoltayötä painuttiin ulos tähtisadetikkuinemme ja katseltiin ilotulitusta. Vuoden vaihtuessa kuuluu sanoa jotain tärkeää, jolla osoittaa ottaneensa opikseen ja että toivottavasti ensi vuosi on parempi. No, enpä tiedä. Vuosi 2022 ei ollut kohdallani kovin hyvä. Koiran kuolema masensi ja silmäongelmat vaivasivat. Nyt on silmät hoidettu kuntoon ja lohtua tuo uusi koira. Vuosi 2022 opetti myös, että ikä on muutakin kuin numero ja että 60 ei ole uusi 40, vaikka mitä muuta väitettäisiin. Päivä kerrallaan aion nyt taapertaa vuotta 2023. Vuodet ei ole veljeksiä, ja jokaiseen vuoteen sisältyy sekä hyvää että huonoa. Toivottavasti vuosi olisi vähemmän sotainen ja toivottavasti ihmiset pysyvät terveinä. Terveys on aina numero 1. Hyvää uutta vuotta 2023 kaikille!

  Tina Turner (s.26.11.1939) Katsoin dokumentin Tina Turnerista. Oikealtaan nimeltään Anna Mae Bullock. Dokumenttielokuva hänestä oli hyvä ja perusteellinen. Täytyy sanoa, että laulunlahjojensa lisäksi hän oli/on ihan mielettömän kaunis ja seksikäs nainen. Tanssiessaankin hän oli kuin itse musiikin sielu ja liekin ytimessä. Nyt en kuitenkaan kirjoita hänen musiikillisista ansioistaan, vaan siitä, miten paljon väkivaltaa hän sieti ex-mieheltään Ike Turnerilta. Ike tietysti antoi hänen uralleen sen lähtölaukauksen ja suhde kai alkoikin kaveruutena, mutta ilmeisesti helvetti roihahti siinä kohtaa, kun tarinan tähti alkoikin olla Tina.  Ohjelmassa kuvailtu väkivalta oli todella kuvottavaa. Hakkaamista kasvojen lisäksi sukuelimiin henkarilla ja sen jälkeen seksiin pakottamista. Joskus Ike kaatoi Tinan päälle kuumaa kahvia. Tinahan sai lähdettyä liitosta joskus 70-luvun puolivälissä. Jolloin joutui aloittamaan kaiken alusta. Oli siis aivan tyhjätasku alussa, eikä saanut mitään osuuk...

  Meiltähän tämä käy  on ajankohtainen kertomus elämäntapaoppaiden Suomesta, perheen eristyneisyydestä sekä hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa kaikki eivät pysy mukana. Rouva Paula von Renqvistin elämä muodostuu vastakohtaisuuksista. Joulukuussa hän nautiskelee särkipaloja linnanjuhlissa. Tammikuussa hän on asunnoton. Paula on halunnut luoda kodin teini-ikäisille lapsilleen ja menestyvälle miehelleen. Hän tahtoisi elää hyvää elämää, mutta ei tiedä, kuinka se tehdään. Vastausten puutteessa hän huojentautuu viinillä, niin kuin kantakaupungissa on tapana. Tutussa bistrossa Paulan tielle osuu joogaohjaaja Jalo, mies kuin toisesta maailmasta, ja niin Paula herää eloon. Avioliitosta irtautuminen vailla ammattia ja varallisuutta ei ole ihan ongelmatonta, mutta viininhehkuisen rakkauden houkutus on suuri. Pian Paula saa huomata ajautuneensa yhä kauemmas toiveistaan ja perheestään. (WSOY 2020) -----------------------------------------------------------------------------------------------...