Tohtori Höyhen

  Rakkaat lapset on Siskonpedin tekijöiden uusi komediasarja sisarussuhteista ja äitisuhteesta; kun joku on samaan aikaan kaikkein rakkain ja kaikkein raivostuttavin. Aikuiset siskokset palaavat lapsuudenkotiinsa vahtimaan aivoinfarktista toipuvaa, villiintynyttä äitiään. Lyhyeksi ajateltu visiitti venähtääkin ja lapsuudenkoti toimii siskosten henkilökohtaisten kriisien pakopaikkana. Päärooleissa: Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Sanna Stellan ja Joonas Nordman. Käsikirjoittajat: Anna Dahlman, Niina Lahtinen ja Anna Brotkin. Tuotantoyhtiö: Yellow Film & TV. Katsoin tämän sarjan Areenasta, ja täytyy sanoa että aivan huippu. Tykkään tuollaisesta mustasta huumorista, jossa ylinäytellään henkilöitä luonteenpiirteineen, joita oikeastikin löytyy tästä maailmasta. Ja onhan aihekin tuttuakin tutua: aikuiset lapset kilpailemassa äidinrakkaudesta. Äitiä tuossa sarjassa esittää lahjakas Miitta Sorvali. Ei ole mikään perinteinen pullantuoksuinen äiti, vaan ...

  Ajattelin kirjoittaa tuomitsevan kirjoituksen Black Fridaysta, mutta hetki sitten tilasin maiharit (kengät), jotka olivat alennuksessa eräässä verkkokaupassa. Perustelen nyt asiaa sillä, että vanhat maiharini ovat kulahtaneet, koska olen käyttänyt niitä vuosia ja niiden pohjakin on kulunut. Laitan ne siis seuraavaksi kierrätykseen, jos tilaamani uudet ovat sopivat. Ymmärrän kyllä entisenä yrittäjänä, että elääkseen työllään täytyy osaltaan olla mukana kampanjoissa. Tosin jotkut väittävät, että ei ne alennukset välttämättä ole niin suuria kuin annetaan ymmärtää. Että lähtöhintoja kuulemma nostettu jotta alennus tuntuisi prosenteiltaan isommalta kun oikeasti on. Iän myötä ja muutenkin into shoppailuun kyllä vähentynyt. Sitä haluaa ostaa jotain yleensä vain silloin, kun tarvitsee jotain. Muuten tekee mieli vähentää koko ajan sitä tavaran määrää kotonakin, koska se ahdistaa. En myöskään ole sellainen sisustaja, joka kausittain vaihtaisi koko kalustuksen tai edes tekstiilit. Minulla e...

  Kuvassa Marc Chagallin (1887-1985) teos Syntymäpäivä (vuodelta 1915) ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Katsoin eilen  somevaikuttaja Miisa Nuorgamin (s 1992) elämästä kertovaa sarjaa Katkeamaton. Hän on kuulemma noussut julkisuuteen Hjallis Harkimon tuolloin luotsaamasra Diili-ohjelmasta kaudella 2018. Googlettelin nimeään ja siellä oli, että hän on ilmoittanut julkisesti olevansa panseksuaali. " Panseksuaali on ihminen, jonka kiinnostus kohdistuu kaikkia sosiaalisia sukupuolia edustaviin ihmisiin, mukaan lukien sukupuolettomiin. Panseksuaali saattaa kuvailla kiinnostuksensa kohdistuvan ihmisen persoonallisuuteen eikä tämän sukupuoleen".  Eikös joku ole joskus kihlautunut Eiffeltorninkin kanssa...? Vuodelta 2021 olevassa sarjassa Katkeamaton hän oli siis parisuhteessa miehen kanssa, ja myös raskaana, ja pähkäili sellaisen asian kanssa, että koki olevansa polyamorisen suhteen tarpeessa,...

  ( Lapuan vaivaisukko - tai vaivaispoika, kuten sitä paikkakunnalla kutsutaan - sijaitsee Lapuan tuomiokirkon kellotapulin kyljessä. Lapuan vaivaispojan tekijää tai tekoaikaa ei suoraan mainita missään seurakunnan kirkonarkiston asiakirjoissa. Lukkarintilien perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että se on valmistettu talven 1837 aikana. Vaivaispojan tekijä on kuortanelainen vaivaisukkojen veistäjä Heikki Mikkilä. Hänet voidaan päätellä tekijäksi vertaamalla Lapuan poikaa muihin Mikkilän töihin. Vaivaisukkojen tehtävänä on ollut kerätä rahaa seurakunnan köyhäinkassalle. Sen vuoksi niillä on usein pyytämään ojennettu käsi ja raha-aukko rinnassa. Lapuan vaivaispoikaa tavattiin muistaa onnenrahoilla esimerkiksi silloin, kun oli tehty hyvät kaupat tai koululaiset olivat saaneet kokeista hyvän numeron. Myös rippikoulusta päästyä moni muisti vaivaispoikaa pienellä summalla. Vaikka vaivaispojan merkitys olikin 1900-luvulla varsin vähäinen, vielä 1970-luvun alussa Lapuan vaivaispoika tuo...

  Katselin eilen ohjelmaa nimeltä MOT, jossa kerrottiin päiväkotien ongelmista. Eli henkilökuntaa liian vähän ja vaihtuvia sijaisia paljon. Tietenkään sijaisen mahdoton oppia lasten nimiä parin päivän keikan aikana, joten on teipattu lasten paitojen selkiin heidän nimiään. Koska sairaslomia on paljon alalla, niin on tilanteita, jolloin yksi hoitaja on vastuussa parinkymmenen lapsen aamupalaruokailusta. Syystä että ei ole ehditty saada sitä sijaista, joka paikkaisi poissaolevaa.  Jossain päiväkodissa lapsia oli kiinnitetty valjailla tuoleihinsa. Kuulostaa aika rajulta, mutta myös hyvin ymmärrettävää, koska yksi aikuinen vahtimassa viittätoista kappaletta alle kolmivuotiaita on kaaos, johon kukaan ei haluaisi joutua. Eikä saisikaan, koska tuolloin mennään pahasti alimitoituksella. Eräs yksityinen päiväkotiketju nousi esiin myös. Oli paljon moitetta mm ketjun päiväkotien likaisuudesta ja myös siitä, että työntekijät haalivat leluja kirppareilta ja lahjoituksina päiväkotiin, koska...

  Kuvassa paperisilppua.  Maanantain ratoksi voisi nyt kirjoitella vähän sitä sun tätä vähän siitä ja tästä. Huomio viikonlopusta on mm. se, että on kiva tehdä aikuisen tyttären kanssa treffit kaupungille, kumpikin siis saapui tahoiltaan bussilla ja torin laidalla treffattiin. Ensiksi mentiin syömään. Äiti tietysti maksoi. Tytär koetti onneaan ja kysyi että "voinko ottaa tämän" (listan kallein annos, 67 eur).Juu, ei voinut. Tyytyi hiukan halvempaan pihviin sitten. Itse otin ihanan rapurisoton. Aluksi otettiin GT:t ja sitten ruoan kanssa yhteinen pullo viiniä. Myöhemmin lähdettiin sitten kaupungille pariinkin eri mestaan istumaan ja tyttären kaveripariskunta tuli myöhemmin mukaan ja saatiin vieläpä heiltä autokyyti koteihimme. Näppärää. Edelleen olen sitä mieltä, että voisin muuttaa tästä pikkukaupungista vähän isompaan. Tykkäisin siitä, että kävelymatkan päässä olisi elokuvateatterit, teatterit, kahvilat ja ravintolat. Se loft-asunto, ylin kerros ja joe ranta olisi se haave. ...

  Kuvassa harmaahaikara. Symbolina kertomukselle siitä, että mistä vauvat tulee. Häveliäästi on vastattu aikoinaan lapsille, joita asia kiinnosti, että "haikara tuo". Aamun radiosta kuuntelin, että käytiin keskustelua siitä että "mitä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi nyt aikuisena". Tai kuten itsenikin tapauksessa tällä hetkellä; ERITTÄIN aikuisena. Hyvä kysymys. Tuntuu, että minulla olisi paljonkin neuvottavaa  kaikenikäiselle itselleni. Jälkiviisaus paras viisaus. Mutta ehkä jonkinlainen yleisohje itselleni, iästä riippumatta, mutta varsinkin nuorelle itselleni on se, että "älä tee mitään siksi, että haluat miellyttää jotakuta tai kuuluaksesi johonkin joukkoon, jonka luulit sopivan itsellesi" .  Vanhemmiten olen oppinut olemaan hyvinkin ei-miellyttävä. Tunnustan kuitenkin, että minulla yhä kytee takaraivossa usein toistettu (ja yleensä idioottimainen) ohje siitä, että "ole positiivinen" tai "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" tai...