Black Friday.

 

Ajattelin kirjoittaa tuomitsevan kirjoituksen Black Fridaysta, mutta hetki sitten tilasin maiharit (kengät), jotka olivat alennuksessa eräässä verkkokaupassa. Perustelen nyt asiaa sillä, että vanhat maiharini ovat kulahtaneet, koska olen käyttänyt niitä vuosia ja niiden pohjakin on kulunut. Laitan ne siis seuraavaksi kierrätykseen, jos tilaamani uudet ovat sopivat.

Ymmärrän kyllä entisenä yrittäjänä, että elääkseen työllään täytyy osaltaan olla mukana kampanjoissa. Tosin jotkut väittävät, että ei ne alennukset välttämättä ole niin suuria kuin annetaan ymmärtää. Että lähtöhintoja kuulemma nostettu jotta alennus tuntuisi prosenteiltaan isommalta kun oikeasti on.

Iän myötä ja muutenkin into shoppailuun kyllä vähentynyt. Sitä haluaa ostaa jotain yleensä vain silloin, kun tarvitsee jotain. Muuten tekee mieli vähentää koko ajan sitä tavaran määrää kotonakin, koska se ahdistaa. En myöskään ole sellainen sisustaja, joka kausittain vaihtaisi koko kalustuksen tai edes tekstiilit. Minulla ei ole jouluverhoja enkä myöskään koko ajan vaihtele koristetyynyjä. Huonekaluissa harrastan sellaista keskiluokkaista laatua. Ei mitään designhuonekaluja, mutta kuitenkin sellaisia, että laatu on hyvä ja että tuotteen ulkonäkö kestää aikaa. Toki saa ja pitää miellyttää silmää.

Jotenkin myös puheet ja myös todellisuus sähkön hinnan noususta tekee sen, että ei suinpäin huvita syöksyä shoppailemaan vain shoppailun vuoksi. Mutta ehkä joillain ei ole niin huolta huomisesta, ja varmaan iso osa kirmaa ostoksille heti, kun kaupat aukeaa. Eräskin huonekaluliike mainoksen mukaan klo 7.00. Ihmettelin aamulla miehelle, että kukamuka lähtee ostelemaan jotain alennuksessa olevia lampaantaljoja, joita saa vain välillä 7.00-9.00? Mies oli sitä mieltä, että siellä on sisustuskauppiaat jonossa tekemässä hankintoja. Jotka voivat sitten jossain vaiheessa kaupata liikkeissään asiakkaille hyvillä voitoilla. Olisko noin? Kai niissä tuotteissa jokin määrällinen rajoitus on ja maininta "ei jälleenmyyjille"? No, samapa tuo, En ole menossa. Ja kellokin kohta 10.