Lamako?

 

(Lapuan vaivaisukko - tai vaivaispoika, kuten sitä paikkakunnalla kutsutaan - sijaitsee Lapuan tuomiokirkon kellotapulin kyljessä.

Lapuan vaivaispojan tekijää tai tekoaikaa ei suoraan mainita missään seurakunnan kirkonarkiston asiakirjoissa. Lukkarintilien perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että se on valmistettu talven 1837 aikana.

Vaivaispojan tekijä on kuortanelainen vaivaisukkojen veistäjä Heikki Mikkilä. Hänet voidaan päätellä tekijäksi vertaamalla Lapuan poikaa muihin Mikkilän töihin.

Vaivaisukkojen tehtävänä on ollut kerätä rahaa seurakunnan köyhäinkassalle. Sen vuoksi niillä on usein pyytämään ojennettu käsi ja raha-aukko rinnassa.

Lapuan vaivaispoikaa tavattiin muistaa onnenrahoilla esimerkiksi silloin, kun oli tehty hyvät kaupat tai koululaiset olivat saaneet kokeista hyvän numeron. Myös rippikoulusta päästyä moni muisti vaivaispoikaa pienellä summalla. Vaikka vaivaispojan merkitys olikin 1900-luvulla varsin vähäinen, vielä 1970-luvun alussa Lapuan vaivaispoika tuotti parisensataa markkaa vuodessa, eli noin viikon keskimääräisen palkan).



Pohdin tuossa aamun koiralenkillä, että jos sähkön hinta nousee tänä talvena huippulukemiin, niin automaattisestihan ihmiset alkavat säästää muissa asioissa. Kaupassa kelpaa jo nykyäänkin lähes kaikille ne punalappuiset aletuotteet. Todennäköisesti aletaan ensimmäisenä tinkiä kaikista huvimenoista, kuten ravintolakäynnit, teatterit, elokuvat, matkat, baarit jne. 

Osassa ravintoloita on jo nostettu hintoja ja enpä usko, että niitä enää lasketaankaan sen jälkeen, kun mahdollinen energiakriisi selätetty. Eipä yleensä missään hinnat laske sen jälkeen, kun ne on kerran hilattu ylöspäin. 

Työllisyystilanne on kai pitkään ollut paranemaan päin , mutta eiköhän siinäkin tapahdu notkahdus, kun tehtaat pienentävät tuotantoaan ja sähkönkulutusta, ja yleisen ostovoiman heikennyttyä myös palveluja ostetaan ja tarjotaan vähemmän. Myös oman auton käyttö saattaa vähetä tai loppua, kun polttoaineen hinta nousee vielä tästäkin.

Mietin myös sitäkin, että on aika huolestuttavaa, kun maan asioista päätetään täysin toisistaan erillään olevissa yksiköissä. Mitään kunnon suunnitelmaa ei saada. Yksi puhuu yhtä ja toinen toista. 

Ihmettelen myös sitä, miten ihmeessä me olemmekin ajautuneet tällaiseen tilaan, että elämämme on lähes täysin sähköstä riippuvainen. Kaikki toimii sähköisesti ja lisää haalitaan. Joka paikkaan on nykyään kulkuluvat ja muuta ja uudet talotkin ovat älytaloja. Onhan toki näppärää, että voit etänä säätää ja ohjelmoida eri toimintoja, mutta entäs sitten, jos sähköt katkeaa? Miten avataan ja suljetaan ovet? Mietitäänkö näitä asioista missään vakavasti vai ollaanko tuudittauduttu siihen ajatukseen, ettei nalli  napsahda koskaan omalle kohdalle? Kyllä saattaa napsahtaa, kuten olemme saaneet huomata Venäjän hyökättyä Unkariin.

Ainakin minun ikäluokkani ihmiset ja varsinkin miehet ihailevat kovasti (ja syystäkin) suomalaisten sotilaiden urheutta talvi- ja jatkosodan aikana. Toisaalta ihmetyttää, että vaikka niitä kyyneliä vuodatetaan, kun Itsenäisyyspäivänä vahdataan Talvisota-elokuvaa televisiosta, niin jotenkin ollaan kauhean huolettomia eikä paljoa uhrata ajatuksia sille, että mitäs jos sama tilanne tulisi taas eteen. Että miten se elämä silloin järjestetään ja miten pidetään kodit lämpiminä, eli että mikä on se varasuunnitelma? Ainakin minulla on se tunne, ettei olla kovin huolissaan Suomen turvallisuudesta. Voin tietysti olla väärässäkin. Mutta ei siitä sodasta nyt niin kauhean kauan ole historian mittakaavassa.

Juu, on tietysti järjetöntä vaivata päätään liikaa kauhuskenaarioilla, mutta ehkä jonkin verran kannattaisi vähentää sitä oletusta, että eläisimme jossain lintukodossa.

Olen ennenkin miettinyt sitä, että alammeko jotenkin ymmärtää, että on aika palata tietyissä asioissa yksinkertaisempaan elämään. Se, joka meitä vaan nauratti ja ärsytti, kun vanhemmat tai isovanhemmat säästivät, tekivät paljon itse eivätkä törsänneet, alkaakin tuntua ihan järkevältä. Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että palataanko tässä pikkuhiljaa takaisin omavaraistalouteen ja pientilallisen elämään? Olisi omasta pihapiirista saatavia perunoita ja muuta syötävää, ja puilla lämmittäminen olisi se suosituin lämmitystapa.

Luulen, että jotenkin universum koettanut opettaa meille sitä elämän yksinkertaistamista jo pitkään. Ja sitä, että on muitakin arvoja kuin tuottavuuden maksimointi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seksi(ttömyys)

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Terve mieli