Tohtori Höyhen

  Olen jo pitkään tuskaillut Kotona olevia liian täysiä säilytyslaatikoita ja vaaterekkejä. Tuntuu, että liika roina vie energiaa eikä anna tilaa ajatuksille. Tänään sitten tuumasta toimeen ja säälimättä kävin läpi vaatteitani. Kaikki "tätä vois vielä ehkä käyttää"- tai "tällä on tunnearvoa"-vaatteet pinosin suuriin pinoihin ja lopulta jaoin ne useisiin jätesäkkeihin. Koko komeuden ladoin auton peräkonttiin ja kuskasin kierrätyslaatikoihin. Nyt on hyvä olo. Joskus olen vienyt vaatteitani vaatedivariin, sieltä tuli myyntilille muutama kymppi. Kirpparitouhutkin ovat tuttuja, mutta nykyään en viitsi nähdä sitä vaivaa, että hinnoittelisin ja kävisin viikottain siivoamassa kirpputoripaikkaa. Sama juttu pitäisi joku päivä tehdä vintilläkin oleville tavaroille. Joulukoristeitakin tuntuu olevan tulevillekin sukupolville. Jokunen vuosi vein vinttitavaraa monta kärryllistä SPR:n konttiin, mutta ehkä ne lisääntyvät kotona keskenään, kun säilytystila vintilläkin taas tupaten tä...

  Tänään minulla oli hammaslääkärin vastaanotolle aika varhain aamulla, ja tietysti nukuin vähän levottomasti, kun jännitti. Turhaan jännitin. Otettiin röntgenkuvat ja vähän koputeltiin hammaskalustoa sieltä ja täältä, Ei löytynyt reikiä ja hammaslääkäri kehui myös hampaideni kotihoitoa. No, niuhona neitsytluonteena olenkin aika tarkka hampaiden puhtaudesta.  En tiedä, mikä siinä hammaslääkärillä käynnissä aina jännittää. Ehkä mahdollinen kipu. Tosin paljon ikävämpäähän on hammaskiven poisto. Tosin sitäkin tulee nykyään melko vähän, koska en tupakoi enää edes satunnaisesti. Minulla ei onneksi ole mitään kouluaikaisiakaan hammaslääkäritraumoja. Mutta aikoinaan kotipitäjässäkin kerrottiin tarinoita, joissa hammaslääkäri oli porannut ihan väärään kohtaan, unohtanut poran suuhun ja mitä kaikkea. Ehkä vähän väritettyjäkin stooreja. Hammaslääkärin ammatti on kyllä ihailtava. Ei minusta olisi ronkkimaan vieraiden ihmisten suuvärkkejä hankalassa asennossa päivästä toiseen. Melko ahdas...

  Ihmisen on vaikea tajuta asioita, joita ei ole itse kokenut. Itsekin joskus nuorena laitoin välit poikki kokonaan ihmiseen, joka tuntui vain syövän toisten energioita olemalla usein synkkä, masentunut ja kateellinen. Oli kurjaa mennä kylään, kun oli tarkoitus pitää mukava kahvihetki, ja toinen vain tuijottaa mykkänä ikkunasta ulos. Sitä en muista, kävikö tämä henkilö koskaan missään keskustelemassa pahasta olostaan, vai pitikö sitä jotenkin asiana, joka on vain siedettävä yksin. Täytyy lisätä, että yritin kyllä auttaa häntä kannustamalla ja puhumalla, mutta lopulta väsyin. Se alakulo alkoi tarttua minuunkin. Samoin lähisukulaiseni, jolla oli erilaisten riippuvuuksiensa lisäksi myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, oli mielestäni ainoastaan huomionhakuinen ja suhtauduin skeptisesti hänen monenlaisiin terapiaistuntoihinsa, jotka olivat mielestäni silkkaa ajanhukkaa., koska mielstäni mikään ei oleellisesti muuttunut, vaan hän tuntui saavan koko ajan lisää syitä sääliä itseään. Jossai...

  Täytyy kirjoittaa nyt sananen musiikista. Viikonloppuna oltiin asuntovaunulla ja päädyttiin karaoketansseihin. Niin päätyi haukkupaukkukin. Jätettiin jäbä vaunuun, radio hiljaa soimassa ja oletettiin että homma toimii samalla tavalla kuin edesmenneenkin hauvelin kanssa, eli että nukkua pöllöttäisi tyytyväisenä. Mutta ei, käväisin vaunulla, ja nuoriherra oli hyppinyt sohvalla, pudotellut tavaroita ja riehunut. Eli oli pakko ottaa mukaan. No, tilaisuus oli ulkosalla ja ainoastaan tanssi ja laulu tapahtui vankkuriteltassa, niin että haukkupaukku sai nukkua pöydän alla ja aina välillä joku kävi rapsuttelemassa. Olen joskus nuorena harrastanut hetken klassista laulua. Kävin laulunopettajalla konservatoriossa. Homma oli ihan mukavaa, mutta myös hintavaa, joten kovin kauaa en siellä käynyt. Nyt taas pitkästä aikaa karaokea hoilotellessa huomasin, että äänenkäyttö ja hengitystekniikkaa tosiaan pitäisi harjoitella ahkerammin. Olen nyt EHKÄ liittymässä yhteen kuoroon. Viikon kuluttua pitäi...

 Viime päiviä on värittänyt pääministeri Marinin biletyskuvat. Jokaisella tuntuu olevan asiasta joku mielipide. Ymmärrettävää. En ole ensimmäisten joukossa tuomitsemassa enkä vaatimassa pääministerin eroa. Totuus on kuitenkin se, että Sanna vähän mokasi. Eikä niin vähääkään. Jos menee keikistelemään kameran eteen, on melko todennäköistä, että video jossain vaiheessa ja jonkun toimesta vuotaa julkiseksi. Marinilla kannattaisi ehkä olla se turvamies aina mukana, kun lähtee viettämään vapaa-aikaa. Tyyppi, joka huolehtii, että kukaan ei kuvaa ja mieluummin puhelimet kokonaan pois. Se valtiollinen hätäpuhelin voisi sitten olla turvamiehen taskussa. Silloin ei kukaan pääse moittimaan, että pääministeri ei olisi ollut paikalla, kun yritettiin tavoittaa jossain tärkeässä asiassa. Joidenkin mielestä Pääministeri saa niin hyvää liksaa, että vapaa-aikaa ei edes kuuluisi olla. Mielipidehän se tuokin on. Nyt sitten vatuloidaan sitä huumeasiaa. On oikein urakalla tutkittu, että kuuluuko sana "j...

 Ajattelin ensin postata orkideankasvatuksesta. Mulla on aina samalla ikkunalla 3 orkideaa. Ne vanhimmat olen sitten jossain kohtaa hävittänyt, eli yli 10-vuotiaat tai jos ovat menneet sen näköisiksi, että elämänkaari on loppupuolella. Ja aina hankkinut uuden tilalle. Tässä kuvassa mun orkideat tänä aamuna. Nehän kukkivat sitten kuukausitolkulla. Maailman helppohoitoisin kukka: kerran viikossa laitan tiskialtaaseen ja lasken ensin vettä ruukun läpi, että multa kastuu kunnolla ja sitten saavat lojua vesitilkassa altaassa puolisen tuntia. Ja takas ruukkuun ja ikkunalle. Joskus laitam ravinnepuikon ruukkuun. Sen liukeneminen kestää iät ja ajat, siis kuukausia. Niin, orkideapähkäilyjen lisäksi tuli taas karman toteutuminen huvittavalla tavalla esiin. Minulle hermostui fb:ssa muuan harrastajarunoilija, kun olin eräässä asiassa eri mieltä kuin hän. Asia ei siis koskenut runoutta vaan ihan muita asioita. Runoilija jotenkin loukkaantui ja korosti, että hänen ei tarvitse perustella kirjoitu...

  Katsoin äsken yhden myyntiedustajatutun messukuvia, ja kylläpäs tulikin taas ikävä omia työvuosia kauppiaana, myyntiedustajana ja puotipuksuna. Parasta oli asiakkaat ja toiseksi parasta se työ vaatteiden parissa. Se vaan on ihanaa. Tyytyväiset vakkariasiakkaat olivat työn suola ja voi miten ihanaa oli purkaa laatikosta ja henkaroida uuden kauden vaatteet.  Taidan uhoilustani huolimatta palata vielä vatebisneksen pariin, kunhan saan muutamat jutut ensin kuntoon. Tosin yrittäjäksi en ryhdy enää ikinä. Myyntiedustajaaikoinakin välillä oikein otti päähän niiden kauppiaiden puolesta, joiden luona reissasi mallistojen kanssa, että miten kädestä suuhun ainakin yksinyrittäjä elää. Alaan on pakko olla palo ja intohimo. Ja sitten tulikin korona. Naiset ei tarvinneet enää yhtä paljon bisnespukeutumista, kun työt muuttui monesti etätyöksi. Myös verkkokauppa syrjäyttää koko ajan kivijalkakauppoja. Silti uskon, että kunnon yksilöllinen palvelu säilyttää aina paikkansa.