Hammaslääkärillä

 

Tänään minulla oli hammaslääkärin vastaanotolle aika varhain aamulla, ja tietysti nukuin vähän levottomasti, kun jännitti. Turhaan jännitin. Otettiin röntgenkuvat ja vähän koputeltiin hammaskalustoa sieltä ja täältä, Ei löytynyt reikiä ja hammaslääkäri kehui myös hampaideni kotihoitoa. No, niuhona neitsytluonteena olenkin aika tarkka hampaiden puhtaudesta. 

En tiedä, mikä siinä hammaslääkärillä käynnissä aina jännittää. Ehkä mahdollinen kipu. Tosin paljon ikävämpäähän on hammaskiven poisto. Tosin sitäkin tulee nykyään melko vähän, koska en tupakoi enää edes satunnaisesti.

Minulla ei onneksi ole mitään kouluaikaisiakaan hammaslääkäritraumoja. Mutta aikoinaan kotipitäjässäkin kerrottiin tarinoita, joissa hammaslääkäri oli porannut ihan väärään kohtaan, unohtanut poran suuhun ja mitä kaikkea. Ehkä vähän väritettyjäkin stooreja.

Hammaslääkärin ammatti on kyllä ihailtava. Ei minusta olisi ronkkimaan vieraiden ihmisten suuvärkkejä hankalassa asennossa päivästä toiseen. Melko ahdas työskentelykenttä. Ja suurin osa asiakkaista vähintäänkin hermona. 

Suun terveys on kyllä todella tärkeää. Hoitamattomien hampaiden kautta voi levitä vaikka minkälaisia, kuolemaankin johtavia sairauksia. Sydänlihaksen tulehdus nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Ja eiköhän se karies ylläpidä kehossa muutenkin koko ajan pientä tulehdusta.

Hammaskirurgiassa tehdään kyllä melkoisia ihmeitä. Entisellä opettajallani oli siirretty koko alaleuan luuta eteenpäin. Oikean purennan saavuttamiseksi se muutama millikin on elintärkeä, Samoin suuret korjaukset onnettomuuksien ja tapaturmien jälkeen. Tuli jotenkin mieleen pienkoneella onnettomuuteen joutunut Sami Saikkonen. Kasvojen luitakin korjattiin monesta kohtaa. Samassa koneessa ollut toinen mies menehtyi.

Valkoinen hollywoodsmile ja laminaatit tuntuvat olevan päivän sana. Onhan ne ihan nätit. Tosin liian täydellinen hammaskalusto ja puhtaanvalkoisina loistavat hampaat kyllä vanhentavatkin. Ainakin iäkkäämmällä ihmisellä ne näyttävät jotenkin luonnottomilta ja liian täydellisiltä. Jotenkin vaikea ymmärtää, että ihan terveetkin hampaat omaava ryhtyy siihen, että viilauttaa ne omat hampaat tyngiksi, ja niiden päälle sitten laminaatit. En ole kyllä varma, joutuuko sitä tervettä hammasta kauheasti viilaamaan silloin, kun asennetaan se laminaatti, mutta hammaskruunua laitettaessa ainakin.

Mutta mitäpä nykyihminen ei tekisi täydellisen hymyn aikaansaamiseksi. Kyllähän se ulkonäkö muuttuu radikaalisti. Mieleen tulee mm Ville Valon röökinkeltaiset hampaat versus nykyinen helmihymy- Mariskallakin on uusi purukalusto. Tosin se entinen, vähän epätasainen hammasrivi oli jotenkin sympaattisempi ja persoonallisempi. Onneksi Sanni ei ole toistaiseksi tehnyt hymylleen mitään keinotekoista. Andy McCoylle uudet hampaat olivat kai vähän välttämättömät. (Tästä tulikin nyt näköjään myös artistiesittely). Lisätään vielä yksi näyttelijäkin eli Lena Meriläinen. Kotikadun innokkaana seuraajana muutoksen huomasi heti.

Sitten on sairauksia, jotka tuhoavat omia hampaita. Yksi sellainen on mm vuosia kestänyt bulimia. Silloin ei suun ulkonäön parantamiseksi auta muu kuin purukaluston uusiminen. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

Tiistaina kuolen (dokumentti)