Karma(isevaa)

 Ajattelin ensin postata orkideankasvatuksesta. Mulla on aina samalla ikkunalla 3 orkideaa. Ne vanhimmat olen sitten jossain kohtaa hävittänyt, eli yli 10-vuotiaat tai jos ovat menneet sen näköisiksi, että elämänkaari on loppupuolella. Ja aina hankkinut uuden tilalle. Tässä kuvassa mun orkideat tänä aamuna. Nehän kukkivat sitten kuukausitolkulla. Maailman helppohoitoisin kukka: kerran viikossa laitan tiskialtaaseen ja lasken ensin vettä ruukun läpi, että multa kastuu kunnolla ja sitten saavat lojua vesitilkassa altaassa puolisen tuntia. Ja takas ruukkuun ja ikkunalle. Joskus laitam ravinnepuikon ruukkuun. Sen liukeneminen kestää iät ja ajat, siis kuukausia.

Niin, orkideapähkäilyjen lisäksi tuli taas karman toteutuminen huvittavalla tavalla esiin. Minulle hermostui fb:ssa muuan harrastajarunoilija, kun olin eräässä asiassa eri mieltä kuin hän. Asia ei siis koskenut runoutta vaan ihan muita asioita. Runoilija jotenkin loukkaantui ja korosti, että hänen ei tarvitse perustella kirjoituksiaan. Niinkun ei tarvitsekaan. Toisaalta hänellä on sivullaan kommentointi auki, joten mietin että pitäisikö se sulkea, jos niin paljon hermostuu siitä, että joku on eri mieltä. Hän oli sitten kirjoittanut vihjailevan runon tunnoistaan kiistan jälkeen, josta tuli ilmi se, miten väärinymmärretyksi hän itsensä koki. No, ei siitä sen enmpää.

Nyt kuitenkin itselleni kävi niin, että eräs lukija kommentoi melko kärkkäästi viimeaikaisia postauksiani. Minulle tuli tunne siitä, että tekstejä on luettu kuin piru raamattua, eikä edes luettu ajatuksella ja asioista oletettu puolet. Tuli tosiaan se vanha "viisaus" mieleen, että lapsettomat on parhaita lastenkasvattajia ja sinkut parhaita avioliittoneuvojia. Mielestäni tämä arvostelija ei itsekään ole aina mikään maailman positiivisin postauksissaan. No, mene ja tiedä. Mutta, näin se karma toimii, ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Ymmärrän kyllä sananvapauden. Toisaalta kaikki asiat eivät ole mielipideasioita. Miettiikö vaikka kirjailija, kun on kirjan kirjoittanut, että millaista palautetta tulee? Miettii varmaan. On kiva ottaa vastaan kehuja, mutta huonoa palautetta ei tietenkään. Toisaalta se on teos, jonka hän sen valmistuttua laskee käsistään ja silloin se työ on tehty, Loppuvastuu jää lukijalle. Lukija joko ahmii sen innoissaan ja vaikuttuu ja liikuttuu, tai sitten selattuaan muutaman sivun laskee kirjan tympääntyneenä käsistään. Onneksi meille jokaiselle riittää maailmassa sellaista lukemista ja näkemistä, joka kiinnostaa eikä vain ärsytä. 

En ajatellut poistaa kommentointia, mutta muutin sen sellaiseksi, että tarkastan ensin. En viitsi kauheasti väitellä jostain asiasta, jonka olen sillä hetkellä ajatellut päästäni pois ja itse mielessäni menossa eteenpäin. Ja kyllä, kyllä kannattaa ihan blogiksi asti julkaista elämäänsä vaikka se olisikin päiväkirjanomaista. Eihän kukaan halua kirjoittaa vain itselleen. Tai ainakaan moni. Ehkä olen ymmärtänyt väärin, mutta ei kai se kommentointi ole pääasia blogeissakaan? Eihän keskeneräistä kirjaakaan kommentoi lukijat, vaan kustantaja ja muut asianosaiset.