Turhasta eroon

 

Olen jo pitkään tuskaillut Kotona olevia liian täysiä säilytyslaatikoita ja vaaterekkejä. Tuntuu, että liika roina vie energiaa eikä anna tilaa ajatuksille. Tänään sitten tuumasta toimeen ja säälimättä kävin läpi vaatteitani. Kaikki "tätä vois vielä ehkä käyttää"- tai "tällä on tunnearvoa"-vaatteet pinosin suuriin pinoihin ja lopulta jaoin ne useisiin jätesäkkeihin. Koko komeuden ladoin auton peräkonttiin ja kuskasin kierrätyslaatikoihin. Nyt on hyvä olo. Joskus olen vienyt vaatteitani vaatedivariin, sieltä tuli myyntilille muutama kymppi. Kirpparitouhutkin ovat tuttuja, mutta nykyään en viitsi nähdä sitä vaivaa, että hinnoittelisin ja kävisin viikottain siivoamassa kirpputoripaikkaa.

Sama juttu pitäisi joku päivä tehdä vintilläkin oleville tavaroille. Joulukoristeitakin tuntuu olevan tulevillekin sukupolville. Jokunen vuosi vein vinttitavaraa monta kärryllistä SPR:n konttiin, mutta ehkä ne lisääntyvät kotona keskenään, kun säilytystila vintilläkin taas tupaten täynnä. Outoa. Oikeastaan kirjat ovat ainoa asia, joista minun on vaikea luopua.

Lakanavarastotkin voisi pikkuhiljaa uusia, ei ihminen tarvitse kovin monia pussilakanasettejä. Vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä voi lahjoittaa esimerkiksi eläinhoitoloihin.

Olen myös myynyt ja lahjoittanut tavaraa paljon facebookin eri ryhmien kautta. Helppoa ja kätevää. Kierrätys eri tavoin on kyllä järkevää. Toisen roina voi tosiaan olla toisen aarre.

Kommentit

  1. Erikoiset Asiantuntijat26. elokuuta 2022 klo 17.56

    Samassa puuhassa ollaan oltu täälläkin. Tulee jotenkin puhdas ja reipas olo, kun saa kaapit ja laatikot tehokkaampaan käyttöön. Vaikka se (poistaminen) joidenkin vaatteiden kohdalla vähän kirpaisee, niin kohta niiden olemassaoloa ei enää muistakaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuva
  Oli jotenkin harvinaisen järkyttävä uutinen kirjailija Miki Liukkosen menehtyminen. Ei pelkästään siksi, että hän oli kuollessaan 3 vuotta nuorempi kuin oma poikani. Hänessä oli jotain todella ainutlaatuista ja se karisma puski läpi hänen julkisista esiintymisistäänkin. Myönnän suoraan, etten ole lukenut ainuttakaan hänen kirjoittamaansa kirjaa. Hän tuli jotenkin tutuksi sarjasta Sivullinen, jossa hän tapasi ihmisiä, joiden elämänvalintoja tahtoi ymmärtää paremmin. Kiinnitin huomiota sekä hänen kiinnostavaan ulkonäköönsä, älykkyyteensä että myös tapaansa keskustella. Tuli kotoinen olo, onhan omiakin sukujuuriani Oulun suunnalla. Hän jotenkin hymyili koko ajan asioille, sillätavalla sisäisesti. Suuri yleisöhän sitten tiesi hänet mm siitä, että hän oli jonkin aikaa kihloissa laulaja Behmin kanssa. Behm on nyt perunut kaikki keikkansa, Ruisrockinkin, joka tänä viikonloppuna. Instagramissa hän kirjoitti melko suoraan olotiloistaan. "Olen voinut erittäin huonosti viime aikoina. Herää
Lue lisää

Kuolleet lehdet

Kuva
  Aki Kaurismäen elokuva "Kuolleet lehdet" on klassisen pelkistetty rakkaustarina, kuten useissa teksteissä (arvostelut, wikipedia jne) mainitaankin. Kävin eilen aika ex tempore katsomassa sen tyttäreni kanssa. Pyörimme torilla ja pohdimme, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Minulla oli laukussani muutama elokuvalippu, jotka olin aiemmin päivällä hakenut ammattiliiton toimistolta jäsenetuhintaan, ja tytär alkoi tutkia puhelimesta Finnkinon tarjontaa. Huomattiin Spede-elokuva, joka oli juuri alkamassa ja ajateltiin  mennä sinne. Tosin tytär, reilu 20 v, kysyi että "kuka on Spede". Eihän hän ole ikinä katsonut mitään Speden Spelejä ja tai muitakaan, koska Spede kuoli syyskuussa 2001, jolloin tyttäreni ei ollut vielä syntynytkään. Laukkasimme vauhdilla elokuvateatteriin ja huomattiin että "Kuolleet lehdet" menossa myös. Vaihdettiin siis lennosta suunnitelmaa. Ehdimmekin sinne, koska mainokset olivat vasta loppumassa, kun kirmasimme lähes tyhjään saliin popcorn-tött
Lue lisää

K-H

Kuva
  Kuvassa laulaja Katri-Helena nuorena. Kyseessä on levyn kansikuva, albumi julkaistu 1966. Katsoin eilen Jenni Pääskysaaren ohjelman, jossa hän haastatteli Katri-Helenaa, joka siis nykyään 77-vuotias. No, eipä ihan heti uskoisi, niin oli nuorekkaan oloinen.  Ohjelma oli todella kiinnostava ja eniten kiinnosti Katri-Helenan rauhallinen ja hauskalla tavalla itsekriittinen tarinointi elämästään lapsuudesta (hän oli Tohmajärven tyttöjä) tähän päivään. Panu Rajalaa ei mainittu ja hyvä niin. Oli jotenkin lohduttavaa kuulla, mitä K-H ajatteli kuolemasta (hänhän  on menettänyt sekä aviomiehensä että myös aikuisen lapsensa). Hän oli hyvin valoisa kertoessaan mm siitä, kuinka kuolemassa vain siirrytään ikäänkuin verhon taakse. Että tämä maanpäällinen tomumajamme on vain ikäänkuin kotelo, jossa sielu majailee tietyn ajan.  K-H vaikutti muutenkin henkilöltä, joka on sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Kuten hän itsekin totesi, hän oli vanhemmilleen hyvin rakastettu ja hyväksytty lapsi. E
Lue lisää