Tohtori Höyhen

  Laukut on pakattu ja kohta lähtö lentoasemalle ja kanarian lämpöön. Onkin jo nelisen vuotta, kun viimeksi ollaan lennelty etelän aurinkoon. Ennen käytiin aina pari kertaa vuodessa matkalla. Tässä välissä on tosin käyty mm Riikassa ja Kaunasissa, ja kivaa oli sekin. Nyt on kotimiehenä nuorin lapsonen. Koiruus vietiin aamulla koirahoitolaan, koska nuorimmaisen työt alkaa melko aikaisin ja koira joutuisi olemaan paljon yksin, johon siis ei ole tottunut. Taaskin koiraa alkoi oksettaa heti, kun auto oli pysähtymässä, muttei ehtinyt oksentamaan kuljetuskoppaansa vaan saatiin ulos autosta pikaisesti. Niitä matkapahointitabuja suositteli koirahoitolan pitäjäkin. Lisäksi olin tarkoituksella jättänyt antamatta aamupalan, joten päästyään omaan buduaariinsa, koiruus ryhtyi heti syömään. Tuntui muutenkin tykkäävän, nuuskuttelikin jo hiukan muita asukkeja. Mutta nyt ei kun nokka kohti aurinkoa ja akkujen lataamista viikon verran. Adios!

  Tykkään katsella Muodin huipulle-ohjelmaa. On hauska seurata, kun kilpailijat saavat uuden tehtävän ja nähdä, mitä lopulta pusertuu lopputulemana ulos.  Ohjelmaa luotsaa kolmikko, jossa ovat seuraavat henkilöt: Miisa Grekov, tubettaja ja sisällöntuottaja. Sofia Järnefelt, työskenteli ennen freelancerina Marimekolle ja trendianalyytikkona ranskalaiselle trenditoimistolle. On lanseerannut oman Hedvig-brändin. Sami Sykkö, vuonna 1970 syntynyt toimittaja, opiskellut Vaasan yliopistossa sekä Parsonin suunnittelukoulussa (sijaitsee New Yorkissa googlen mukaan). Tuli tunnetuksi aikoinaan Glorian toimittajana ja siitä, että esiintyy tyyliasiantuntijana monissa ohjelmissa. On nykyään myös työelämäprofessoti Lappeenranta-lahti teknillisessä yliopistossa. Eilen oli tehtävänä uudistaa anorakki. Oli kiintoisaa huomata, että nykyään suunnittelijat ovat hyvin ompelutaitoisia. Eräskin kilpailija leikkasi kaavoista housut ja ompeli ne valmiiksi viimeisen puolen tunnin aikana, kun yläosa kaip...

  (Kuvassa on pinnoja. Ilmeisesti mopon).  On erilaisia aamuja ja päiviä. Joskus herää iloisena, joskus valmiiksi ärtyneenä. Tänään oli "pinna tiukalla"- aamu. Sitä vauhditti hiukan jo eilinen iltapäivä.  Vietiin koiruus tutustumaan koirahoitolaan, jonne sitten menee, kun lähdemme lomalle jonkin ajan kuluttua. Koiruus matkusti viime kesänä, siis ihan pentuna, niin aivan tyytyväisenä kopassaan auton etupenkillä. Tänä talvena on aloittanut sen, että lähes joka kerta oksentaa sinne koppaansa. Näin tapahtui siis eilenkin. Päästiin juuri hoitolan pihalle, kun koiruus laatoitti tehokkaasti kuljetuskoppansa nurkkaan ja myös pehmusteelle. Takaisin tullessa olikin sitten jalkatilassa ja ei oksentanut. Mietin vaan mahdollisia tulevia ensi kesän reissuja. Pitääkö koira laittaa etupenkille, koiran valjailla kiinni turvavöihin ja minä sitten vieressä vahtaan suojapuvussa, että oksentaako vai ei? Ehkä näin tulee käymään. Tai sitten voisi kokeilla jotain koiran matkapahoinvointilääkettä...

  Lempipäiväni on lauantai. Silloin ollaan sopivasti "välitilassa". Eli on kokonainen vapaa päivä ja seuraava päiväkin on melko leppoisa. Silloin, kun työskentelin vaatemyynnin parissa, lauantaivapaa oli harvinaista herkkua. Ehkä senkin takia se tuntuu vieläkin niin luxukselta.  Sunnuntai-iltapäivisin aika puolestaan jotenkin pysähtyy, mutta siinä on silti jokin epämiellyttävä jännite. Tieto siitä, että huomenna se arki taas alkaa. Maanantai on hiukan ahdistusta aiheuttava päivä. Toisaalta olen nyt melko fiiliksissä, koska loman alku lähenee ja se on ihanaa. Valitsimme hotellin, jonne ei pääse alle 16-vuotiaat. Eli ei mekastusta eikä altaaseen hyppiviä pilttejä. Tosin aikoinaan oli ihanaa lomailla lasten kanssa, mutta nyt on ehkä sellainen aikuisten aika nauttia, kun omatkin lapset jo isoja. Lupauduin matkan jälkeen, keväämmällä, tekemään erään vuorotteluvapaan sijaisuuden. Jälleen kerran en osannut sanoa "ei" mukavalle ihmiselle. Vähän kuitenkin nyt tunne siitä, et...

( Moby Dick   ilmestyi   Lontoossa   vuonna 1851 nimellä   The Whale   (”valas”). Kuukautta myöhemmin se julkaistiin   New Yorkissa   nykyisellä nimellään. Teos ei menestynyt, ja vielä puoli vuosisataa myöhemmin itsekin merenkulkua harrastanut kirjailija   Joseph Conrad   kutsui teosta muun muassa ”väkinäiseksi” ja sanoi, ettei siinä ollut ”yhtään puhdasta riviä”.   Kirjaa myytiin Melvillen elinaikana lopulta vain 3 000 kappaletta. Moby Dickin  maine alkoi syntyä vasta 1920-luvulla, kun kriitikot  Carl Clinton Van Doren  ja  D. H. Lawrence  nostivat Melvillen  modernistisen kirjallisuuden  edelläkävijäksi). Laitoin tuon kirjan kuvan tähän alkuun, se sopii alustukseksi aiheisiin, joista nyt kirjoitan. Olen aiemmmin melko huolettomasti suhtautunut ilmaston lämpenemiseen ja ollut myös melko neutraali ajatuksissani koskien vaikkapa bensiinillä liikkuvia autoja. Toki mielelläni valitsisin jonkun muun ta...

  Nyt, kun olen elvyttänyt taas maalaamisharrastukseni, niin seuraan fb:ssä monia taideryhmiä. Tai siis seurasin jo ennenkin, lähinnä edesmenneiden maalareiden töitä, mutta nyt seuraan lisäksi kaltaisiani harrastelijoita. Niitä ei kyllä kannattaisi kauheasti seurata, koska osa on niin huippulahjakkaita että itselle tulee helposti vähän riittämätön olo, tai sitten tulee olo siitä, että kaikki on jo keksitty. Niinkuin varmaan onkin.  Mietin tänään sitäkin, että nykyään joka asiassa täytyy käyttää menestyäkseen muitakin keinoja kuin se pelkkä osaaminen. Vaikeasti selitin taaskin. Samma på finska: Nykypäivänä esimerkiksi laulajan täytyy osata liikkua hyvin, olla supliikki ja kaikin puolin edustuskelpoinen. Todennäköisesti ihmiset eivät enää kiinnostuisi jostain Rauli Badding Somerjoen tyylisestä ujosta kiemurtelijasta, vaikka ääni olisi miten hyvä. Vähän harmi tuokin. Jotenkin sellaiset ongelmakimput ja sekoilevat muusikot olivat jotenkin siihen genreen sopivia. Melkein kaikki muu...

  Hiihtolomia vietetään Suomessa viikoilla 8, 9 ja 10. Hassua, että sana "hiihtoloma" on vielä voimissaan, koska hiihtelijöitä taitaa olla vuosi vuodelta vähemmän. Perunannostoloma-sanasta (ennenmuinoin syksyllä) onkin jo luovuttu vuosikymmeniä sitten. Ja toki tuon harrastuksen ylläpito riippuu paljolti siitäkin, missäpäin maata asuu. Etelässä hiihtelymahdollisuuksia usein vähemmän, koska lunta eli hiihtosäitä vähemmän. Joillakin on sitten mahdollisuus matkustaa laskettelukeskuksiin talviurheilulajeja harrastaakseen. Mikäs sen hauskempaa, kun lähteä hyvällä porukalla jonnekin lomalle. Voi hiihdelllä ja lasketella ja viihtyä myös mukavissa After Ski- tunnelmissa. Itse en ole hiihtänyt vuosiin. Asuinpaikkakunnallani talvi ei yleensä ole kovin luminen. Toki välillä saadaan valaistut hiihtoladut kuntoon. En kuitenkaan käy niissä, koska en tykkää siitä ajatuksesta, että en saa mennä omaan tahtiini, vaan joku laturaivoilija tai huippu-urheilijaksi itsensä aika ajoin tunteva puuskut...