Muodin huipulle tv-ohjelma

 

Tykkään katsella Muodin huipulle-ohjelmaa. On hauska seurata, kun kilpailijat saavat uuden tehtävän ja nähdä, mitä lopulta pusertuu lopputulemana ulos. 

Ohjelmaa luotsaa kolmikko, jossa ovat seuraavat henkilöt:

Miisa Grekov, tubettaja ja sisällöntuottaja.

Sofia Järnefelt, työskenteli ennen freelancerina Marimekolle ja trendianalyytikkona ranskalaiselle trenditoimistolle. On lanseerannut oman Hedvig-brändin.

Sami Sykkö, vuonna 1970 syntynyt toimittaja, opiskellut Vaasan yliopistossa sekä Parsonin suunnittelukoulussa (sijaitsee New Yorkissa googlen mukaan). Tuli tunnetuksi aikoinaan Glorian toimittajana ja siitä, että esiintyy tyyliasiantuntijana monissa ohjelmissa. On nykyään myös työelämäprofessoti Lappeenranta-lahti teknillisessä yliopistossa.


Eilen oli tehtävänä uudistaa anorakki. Oli kiintoisaa huomata, että nykyään suunnittelijat ovat hyvin ompelutaitoisia. Eräskin kilpailija leikkasi kaavoista housut ja ompeli ne valmiiksi viimeisen puolen tunnin aikana, kun yläosa kaipasi tietynlaista alaosaa. Tosin myöhemmin tuomariston mielestä hänen olisi pitänyt käyttää se puoli tuntia varsinaisen työn alla olevan tuotteen (anorakki) viimeistelyyn.

Kaikki kilpailijoiden ehdotukset olivat toisistaan poikkeavia ja erilaisia. Osa onnistui aivan mahtavasti. 

Vierailevina tuomareina olivat R-collectionin Jussi Saastamoinen sekä valokuvaaja Meeri Koutaniemi. Ohjelmasta putosi tällä kertaa kilpailija, jonka työ oli kaupallisin mutta vähän liian tavallinen, koska ideana oli uudistaa anorakki. Luulen kyllä, että hän saattaa saada jopa työtarjouksen sieltä R-collectionin taholta.

On todella mahdotonta laittaa kilpailijoita arvojärjestykseen muutenkaan, koska kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Ja toki myös tuomareilla omat mieltymykset. Välillä vähän huvittaa se, miten (turhan)tärkeinä tuomarit välillä esiintyvät. Mutta se on pelin henki ja varmaan tarkkaan mietittyäkin, että ohjelma on samaan aikaan kiinnostava ja hiukan ärtymystä herättävä.

Pakko todeta lopuksi, että aina sydämessä sykähtää, kun alkaa näytös. Jaksaisin taukoamatta katsella muotinäytöksiä. Se jännittynyt, taianomainen fiilis, hämärtyvät taustavalot, hyvä musiikki ja lavalle lipuvat, kauniit mallit vaatteiden sisällä. Ihana satumaailma. Tulee nostalgisesti mieleen opiskeluaikana ja myöhemminkin nähdyt muotinäytökset. Olen itsekin joutunut kerran lavalle, kun tarvittiin hätäapumalleja eräälle mallistolle. Tapahtui muistaakseni Kalastajatorpalla Helsingissä. Mutta siitä ei enää paljoa muistikuvia, mutta ilmeisesti pysyin tolpillani 😉

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H