Tohtori Höyhen

  Suomalaisten kunnosta ollaan kuulemma huolissaan. Jos kunto vielä huononee, niin miten onnistuu eläkeiän nostokaan?? Voi harmi :) No, leikki leikkinä. En tosiaan kannata eläkeiän nostoa, ja se on varmaan käynyt harvinaisen selväksi postauksieni perusteella, mutta tämä nyt ei ole se varsinainen asia, vaan tuo KUNTO. Jokainen meistä haluaisi elää mahdollisimman terveenä. Omilla elintavoilla voi asiaan varmaan vaikuttaa, mutta geeneilläkin on varmasti merkitystä. Fyysinen kunto tarkoittaa mielestäni yleistä hyvinvointia ja kehollista jaksamista. Olen aina pitänyt kävelystä. Juoksusta en. Joukkuelajeista en ole innostunut, mutta vaikkapa sulkapallo on kivaa. Joskus kävin kuntosalilla säännöllisesti. Siellähän kasvaa lähinnä lihaskunto. Jotenkin hyvä ohje on se vanha tuttu  "kohtuus kaikessa". En ymmärrä yhtään, miksi pitää reuhtoa äärirajoilla ja sam alla sairastuttaa kehonsa. Sitten kinkataan kepien varassa, kun oikein on urheiltu. Myös hyötyliikuntaa kannattaisi harjoittaa. S...

  Maanantai on ehkä tylsin viikonpäivä, mutta itsellä se alkoi ihan mukavasti. Näin jotain unia koiranpennuista ja jostain maalauksesta, ja nousin ylös melko pirteänä aamuseiskan jälkeen. Aamusuihkun ja kahvin jälkeen lenkki koiran kanssa kauniissa syyssäässä (aurinko paistaa). Vein tyhjät tölkit autotallista kauppaan ja ostin niillä rahoilla koiralle Dentalsticksejä. Pysyy  hampaat kunnossa.  Nyt on nautittu aamjupuuro ja kasviskeittokin on jo porisemassa. Ai niin: järjestin nuotitkin oikeaan järjestykseen kansiossa. Tänään olisi taas lauluharkat illalla. Aina ei ole helppo lähteä, mutta kun paikan päälle menee, niin on useimmiten kiva fiilis. Viikonloppuna meillä kävi kyläilemässä koirulin veli. Vauhtia riitti, pojat paini väsymättä kaksi tuntia. Tuli tuosta vauhdista mieleen sarja "Tanssii tähtien kanssa". Seuraan sitä silloin tällöin. Eilen siellä oli parinvaihtopäivä, eli oli viikon verran oppilaalla eri tanssinopettaja kuin normaalisti. Kaikki tanssivat tosi hienost...

  Kotikatu-sarjaa esitettiin televisiossa vuosina 1995-2012. Tuotantokausia oli kaikkiaan 18. Olen nyt saanut katselumaratonini loppuun. Säännöllisen epäsäännöllisesti seurasin sarjaa nyt uusintana Areenasta ja siinä taisi vierähtää kaikkiaan reilu vuosi. Yksi parhaita suomalaisia sarjoja ikinä mielestäni. Sarja sijoittui siihen osaan Helsinkiä, jossa niitä ihania, vanhoja taloja (Kallio sekä Töölönlahden ympäristö), joissa joskus haaveilen itsekin asuvani. Tapahtumat sijoittuvat Johanneksen kirkon ja Kalion kirkon ympäristöön. Tuossa sarjassa on parasta uskottavien hahmojen lisäksi myös se, että se on niin hyvä silloisen ajankuvan tulkki. Lavastus, puvustus...kaikki tuo omiakin muistoja mieleen. Puhelimet, astiasarjat, sisustustyylit...Kaikki tuttuja omastakin elämästä noilta vuosilta. Käsitellyt aiheet olivat myös tärkeitä ja ajankohtaisia: Seksuaaliset vähemmistöt, riskiraskaudet, varakkuus, uraputket, juppius, valuutan muuttuminen markasta euroksi, syrjähypyt, erot ja kohtaamis...

  Jotenkin tunnun aina palaavani samaan aiheeseen, eli työ ja sen mielekkyys. Tykkään vapaa-ajalla kokata, kirjoittaa, lukea ja välillä piirtääkin. Ja nykyään taas laulankin. Mutta se työ. Toisaalta minun ei mielestäni tässä iässä kuuluisi enää lainkaan joutua pohtimaan työntekoa. Juu, en ole vielä eläkeiässä ja nykysysteemillä tuntuu, että en ehkä koskaan pääsekään. Aivan sairas suuntaus. Hommatkaa niille nuorille työpaikkoja ja antakaa vanhempien ihmisten nauttia hyvin ansaituista vapaista. Olen aiemminkin kertonut, että vaateala on ollut se ala, jossa olen eniten tehnyt töitä. Suunnittelijan koulutuksesta huolimatta olen lähinnä keskittynyt niiden myymiseen niin kauppiaana, myyjänä kuin myyntiedustajanakin. Pidin kyllä niistä töistä. Ainoa miinus on se, että yksinyrittäjänä tosi vaikea pärjätä taloudellisesti ja vieraan palveluksessa on sitten omat hyvät ja huonot puolensa. Toiseksi eniten tykkäsin ehkä hautausalasta, jossa suoritin ne näyttötutkinnotkin. Tosin erittäin kiva työ...

 Lokakuun alku vuonna 2022 ollut lämmin, aurinkoinen ja kuiva. Puissa on vielä lehtiä ja ruohokin vihertää. Hyvä niin- Toivottavasti se talven harmaa aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Vuosi vuodelta on vaikeampi kestää pimeyttä ja loskaa,  Asiasta kukkaruukkuun: On yli 40 vuotta siitä, kun J Karjalaisen ja Mustat lasit-yhtyeen biisi nimeltä Ankkurinappi julkaistiin. Ja minulla oli se LP-levy. Huh huh! Mihin nämä vuodet katoaa? En osaa sanoa, mikä aika tai vuosikymmen elämässä ollut parasta. Ei ainakaan teini-ikä. Kaikenlaista on tapahtunut. Kohtaamisia ja eroja. Lastensyntymiä. Monenlaisia työpaikkoja. Elämää. Kävin viime viikolla siellä Rosenterapiassa. Aion mennä uudestaankin. Tarkoitus siis avata tunnelukkoja. Kyllä se äitisuhde sieltä taas puski esiin. En tietenkään voi muistaa sitä, kun biologinen äitini antoi minut adoptoitavaksi, mutta keho tuntui muistavan. Pitäisi lopulta päästää irti siitäkin taakasta ja lopettaa vihaaminen. Olen vieläkin alakuloinen, mutta en ole ...

  Viime kuukausien uutisoinnit olleet sellaisia, että oikeastaan ei haluaisi tietää asiasta mitään. Silti järki sanoo, että asia koskettaa meitäkin (ja on jo koskettanutkin) ja on myös syytä varautua pahimpaan. Onkohan tosiaan totta, että itänaapurin Mr P on vakavasti sairas (no mieleltään ainakin, se on tullut selväksi), ja että hänelle tuntuu olevan aivan sama, vaikka kokonainen kansakunta tuhoutuisi, kun hän itsekin kumminkin kuolee pian? Jos hänen tarkoituksensa on jäädä historiankirjoihin, niin eipä taida tulla pahemmin suosiota ja suitsutusta, vaan maine tulee olemaan samanlainen kuin mitä oli henkisellä oppi-isällään Mr H:lla. Putler ja Hitler. Pienet ärhäkkäät ukot suurine egoineen ja mielenvikoineen. Se, mikä minua oikeastaan eniten mietityttää, on se, että ensinnäkään ei olisi millään voinut kuvitella, että vielä näennäisen sivistyneellä 2020-luvulla ajaudutaan oikeasti sotatilaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin täälläkin maailmankolkassa. Jotenkin sitä odotti ja oletti, että ...

  Joskus sitä miettii, että miksiköhän ihan täysjärkisenkin oloinen ihminen alkaa opiskella papiksi. Ymmärrän kyllä, että alassa houkuttaa se, että saa olla monenmoisten tilaisuuksien seremoniamestarina ja varmaan saa eritavalla yleistä arvostusta ja ihailua kuin joku vähemmän leimaavassa ammatissa toimiminen. Ja työolotkaan nyt eivät ole sieltä raskaimmasta päästä. Mutta silti: kuinka moni papeista oikeasti uskoo? Ja jos uskoo, niin siltä pohjalta varsinkin hämmästyttää. Kyse on kuitenkin nimenomaan sitoutumisesta uskomuksiin. Joku tylympi voisi todeta, että sama kuin opiskelisi joulupukkitiedettä. Kristinusko perustuu kuitenkin kuulopuheisiin ja ihmisten kirjoittamaan teokseen. Ja ihminenhän muokkaa asiat aina oman mielensä mukaiseksi. Ymmärrän kyllä hyvinkin sen, että opiskellaan eri uskontoja. Sehän on kiinnostavaa ja osin myös historianopiskelua. Itseä ehkä kiinnostaa eniten buddhalaisuus. Tosin siitäkin kiistellään, onko kyseessä uskonto vai elämänfilosofia. Ihan sama minulle...