Lokakuun fiiliksiä

 Lokakuun alku vuonna 2022 ollut lämmin, aurinkoinen ja kuiva. Puissa on vielä lehtiä ja ruohokin vihertää. Hyvä niin- Toivottavasti se talven harmaa aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Vuosi vuodelta on vaikeampi kestää pimeyttä ja loskaa, 

Asiasta kukkaruukkuun: On yli 40 vuotta siitä, kun J Karjalaisen ja Mustat lasit-yhtyeen biisi nimeltä Ankkurinappi julkaistiin. Ja minulla oli se LP-levy. Huh huh! Mihin nämä vuodet katoaa? En osaa sanoa, mikä aika tai vuosikymmen elämässä ollut parasta. Ei ainakaan teini-ikä. Kaikenlaista on tapahtunut. Kohtaamisia ja eroja. Lastensyntymiä. Monenlaisia työpaikkoja. Elämää.

Kävin viime viikolla siellä Rosenterapiassa. Aion mennä uudestaankin. Tarkoitus siis avata tunnelukkoja. Kyllä se äitisuhde sieltä taas puski esiin. En tietenkään voi muistaa sitä, kun biologinen äitini antoi minut adoptoitavaksi, mutta keho tuntui muistavan. Pitäisi lopulta päästää irti siitäkin taakasta ja lopettaa vihaaminen. Olen vieläkin alakuloinen, mutta en ole toivoton. Teen asioita sen mukaan, mitä jaksan. Välillä joutuu vähän pakottamaan itseään. Itseäni säästääkseni en aio tehdä enää yhtään sellaista asiaa, josta ei tule hyvä olo. Koskee ihmissuhteita ja koskee myös työntekoa. En ole velkaa kenellekään yhtään mitään.