Työasiaa

 

Jotenkin tunnun aina palaavani samaan aiheeseen, eli työ ja sen mielekkyys. Tykkään vapaa-ajalla kokata, kirjoittaa, lukea ja välillä piirtääkin. Ja nykyään taas laulankin. Mutta se työ. Toisaalta minun ei mielestäni tässä iässä kuuluisi enää lainkaan joutua pohtimaan työntekoa. Juu, en ole vielä eläkeiässä ja nykysysteemillä tuntuu, että en ehkä koskaan pääsekään. Aivan sairas suuntaus. Hommatkaa niille nuorille työpaikkoja ja antakaa vanhempien ihmisten nauttia hyvin ansaituista vapaista.

Olen aiemminkin kertonut, että vaateala on ollut se ala, jossa olen eniten tehnyt töitä. Suunnittelijan koulutuksesta huolimatta olen lähinnä keskittynyt niiden myymiseen niin kauppiaana, myyjänä kuin myyntiedustajanakin. Pidin kyllä niistä töistä. Ainoa miinus on se, että yksinyrittäjänä tosi vaikea pärjätä taloudellisesti ja vieraan palveluksessa on sitten omat hyvät ja huonot puolensa.

Toiseksi eniten tykkäsin ehkä hautausalasta, jossa suoritin ne näyttötutkinnotkin. Tosin erittäin kiva työpari varmaan edisti sitä viihtyvyyttäni. Olen hyvä toimimaan ihmisten parissa, mutta työn fyysinen vaativuus välillä ylitti rajani. Ne ruumisarkut sisältöineen eivät aina ole ihan kevyimmästä päästä ja ihan joka tilanteessa ei ole apuvälineitä käytössä.

Seikkailuni varhaiskasvatuksen maailmassa oli melko rasittavaa henkisesti. Inhosin sitä, että jouduin olemaan fyysisesti kiinni samassa paikassa koko päivän ja myös jatkuva kiire, resurssien puute ja meteli kuormittivat. Lapset olivat kyllä kivoja, vaikken mikään erityisen lapsirakas olekaan (paitsi omia lapsia kohtaan).

Jotenkin ei haluaisi tehdä enää mitään sellaista, joka ei oikeasti kiinnosta. Työn pitäisi antaakin jotain ja kyllä hyvä työyhteisö on todella tärkeä. No, kaipa sellainen paikka vielä tulee vastaan, jos niin on tarkoitettu.

Nuorena haaveilin mm kirjastonhoitajan työstä. Olenhan ihan lapsesta asti ollut innokas lukija ja olen vieläkin, ja rakastan yhä kirjojen ja kirjastojen tuoksua. Niissäkin jyllää nykyään automaatio lainaus- ja palautusautomaatteineen.