Tohtori Höyhen

En enää ihmettele, kun tuttava sanoi, että kirjoittaa mieluummin blogia kuin osallistuu naamakirjan keskusteluihin. Sama käväissyt mielessä, tänne blogiinhan voi kirjoittaa melkein mitä mieleen juolahtaa ja senkin pystyy kontrolloimaan, että mitkä lukijan  kommentit julkaistaan ja mitkä jäävät julkaisematta :) Tohtori Höyhen on nyt kuitenkin ihan livehenkilönä yhä sosiaalisen median innokas käyttäjä, vaikka oppinutkin pitämään kaikkein jyrkimmät mielipiteet ominaan. Koska ei jaksa väitellä, varsinkaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla taipumus hermostuttuaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Olen nyt muutamana päivänä ajautunut keskusteluihin siitä, kun monet isot firmat muuttavat brändejään, ilmeisesti sekä yleisen edun, vallitsevan maailmantilanteen sekä myös maalittamisen pelosta. Itsekin kannatan sitä, ettei tuotteissa viitata loukkaavalla tavalla esim rotuun, historiaan (esim orjuus) tai vähemmistöryhmään. Toisaalta en ymmärrä, miksi suuri ranskalainen yritys poistaa tuott...

Tässä Juhannuksen kynnyksellä, helteiden uuvuttamana, joutuu taas juhannusruokailun lisäksi pohtimaan Juhannusvartaloa. Syödäkö vai eikö syödä? Netti on pullollaan neuvoja. Jokunen vuosi sitten kaikki söivät kasapäin rahkaa Jutta G:n innostamana. Hän puhui luonnollisen kauneuden puolesta ja hyvinvoinnin puolesta. Sittemmin leikkautti isommat rinnat ja otti huulitäytteitä ja löysi henkiset arvot, kuntoilun lisäksi. On ollut erilaisia ohjelmia aiheen ympärillä. "Rakas, sinusta on tullut pullukka", "Suurin pudottaja" ja "Olet, mitä syöt". Kahdessa viimeksimainitussa pyörii sitten pikkujulkkiksia, osa jopa molemmissa ohjelmissa. Jos syö liian paljon, lihoo. Jos syö säännöllisesti, paino pysyy samana. Jos syö liian harvoin, paino pysyy samana, koska aineenvaihdunta menee kuulemma säästöliekille. On kyllä melko paljon erilaisia ohjeita, ja se, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Jos liikkuu liikaa, kroppa rasittuu. Jos ei liiku, joko lihoo tai paino...

Joskus käy niin, että perunkirjoituksessa tai testamentin yhteydessä tuleekin ylläripylläreitä omaisille. Sillä mummolla tai papalla onkin ollut muutakin elämää, kuin se, mikä on yleisessä tiedossa. Joskus yllätys on mukava, joskus taas epämukava tai ainakin yllättävä. Itselle kävi lähipiirissä tällainen pienoinen yllätysmomentti. En nyt avaa asiaa enempää, mutta puolison sisarussarjaan kuului vielä viideskin, joka tosin oli menehtynyt syntyessään. Tämä tuli täytenä yllätyksenä kaikille. Touhukkain ehti jo pohtimaan, minne tämä heitä ennen maailmaan käväisemään tullut on mahdollisesti haudattu. Tämä tapaus pisti pohtimaan, että pitääkö perheen kesken jakaa koko menneisyytensä? Tai edes puolison. Mielestäni todellakaan ei. Niitä asioita voi jakaa, mitkä itse tuntuvat oikeilta jaettaviksi, mutta kyllä on ihan tervettä pitää asioita myös itsellään. Tai toimia siten, että ne keskustelee jollekin luotetulle ystävälle. Samalla tavalla, kuin vanhemmilla on perheessä oikeus asioihin,...

Tri Höyhen ei olekaan aikoihin kirjoitellut blogiaan. Oikeastaan ajattelinkin, että en ota tästä paineita enkä stressiä. Kirjoitan, kun kirjoituttaa. Ja aika paljon tulee kirjoiteltua faceen ja instaankin vähän, joten mitään pakollista avautumisen tarvetta ei ole. Tri Höyhentä ei kiinnosta myöskään kirjoittaa sellaisista asioista, joista jokainen pystyy lukemaan tietokirjoista. Oli sitten kyseessä autot, linnut tai joku muu. Blogin pitäisi jollain tavalla olla omakohtaisesti koetuista asioista kertova. Mutta: on siis kevät. Lempivuodenaikani kauniin kesän, kuivan syksyn ja tasaisen talven lisäksi. :) On ihanaa ja on sellaista uudenvihreää. Omenapuut on leikattu, ruohikkokin parturoitu ensimmäisen kerran tänä vuonna. Aivan superia. Laiturit täyttyneet veneistä. Korona ehkä näkyy jossain jonkun verran, muttei silti riesaksi asti. Tri Höyhen on myös opiskellut ja harjoitellut uutta uraansa hautausalalla. Edelleen tuntuu hyvältä ja oikealta valinnalta. Yksi huolenaihe on se, että tuos...

Tri Höyhen on nyt, kuten moni muukin kotiinsa pidemmäksi aikaa sisäänkirjautunut, katsellut vanhoja valokuvia. Haluamatta nyt mitenkään erityisesti nostaa itseä jalustalle (omakehu haisee, I know), niin kyllä niitä kuvia katsellessa tullut mieleen, että kyllä sitä on joskus ollut vaan hyvännnäköinen. Ja muistaa kuitenkin, miten on esim kolme- ja nelikymppisenä ollut jotenkin tyytymätön omaan ulkonäköön ja vartaloonkin, vaikkei kyllä olisi ollut mitään syytä. Nyt, kun tässä taistelee vanhenemisen ja sen kanssa, että ns rantakunto näyttää jäävän haaveeksi, niin todennäköisesti 10 vuoden kuluttua katsoo jälleen kuviaan ja pohtii, että hyvältä näyttää, olis vaan ollut tyytyväinen. Miksiköhän ihminen tavoittelee aina jotain enemmän kuin mitä tässä hetkessä on? Voisiko vain olla ihan rehellisen tyytyväinen ja myös armelias itselleen. Kriittisyys on hyvä asia, ylikriittisyys ei. Hankalaksi menee, jos jättää asioita tekemättä ja tilanteisiin menemättä siksi, että odottaa jotain parempaa het...

Koronaviruksen riehuessa osa ihmisistä on hysteerisiä, osa liioitellun positiivisia. Suurin osa meistä vähän siltä ja väliltä. Luulisi, että riittää, että on hoitanut ns. oman tonttinsa kuntoon ja noudattaa annettuja ohjeita mm. käsihygienian suhteen. Tri Höyhen on kyllä sitä mieltä, että tauti tarttuu, jos on tarttuakseen. Ihan täydellisesti on kohtalaisen vaikea eristäytyä. Onko tämä epidemia nyt sitten lähentänyt vai loitontanut ihmisiä toisistaan? Kommunikointi sujuu kyllä puhelimien ja tietokoneiden avulla. Koskettaminen varmaankin vähentynyt. Tosin suomalaiset ovat muutenkin melko "hyviä" koskettamattomuudessa. Perheille voi tehdä hyvääkin se, että on keksittävä yhteistä tekemistä, kun ei voi paeta töihin tai harrastuksiin. Tosin perheväkivaltatapaukset kuulemma lisääntyneet :( . Jos perheessä on väkivaltaa ja alkoholiongelmaa jo ennestään, nin tämä pakkokotoilu ei varmaankaan paranna asiaa. Toivottavasti ongelmatapaukset löydettäisiin ajoissa ja osattaisiin auttaa ...

Tri Höyhenen ex-anoppi totesi aikoinaan viisaasti että "jos joku ihminen on liian mukava ollakseen totta, niin yleensä hän on sitä (eli epätosi)". Olen usein törmännyt ihmisiin, joista ensivaikutelma on että "tosi kiva", "aivan ihana" jne. Ehkä on anopin opit sitten tarkasti syöpyneet mieleen, mutta tosiaan tällöin iskee epäilys, että mitä tuolta hymyn ja ystävällisyyden takaa vielä löytyykään. Ja löytyyhän sieltä kaikenlaista. Ei aina, mutta usein. Kun aloitin uuden alan aikuisopiskelun muutama kuukausi sitten, oli ryhmässämme erityisen hymyilevä ja suorastaan ammatillista ylpeyttä hehkuva naishenkilö. Parin päivän aikana hän kertoi vuolaasti, kuinka suorastaan rakastaa uutta työtään, johon siirtyi toisesta ammatista, jossa ehti olla kokonaiset 30 vuotta. Kunnes työtä "ei enää saanut tehdä niin hyvin kuin mihin hän oli tottunut". Eli ammatillisesti hän nähtävästi oli aina hyvin sitoutunut, teki sitten mitä vaan, missä vaan. Perustimme sitt...