Salaisuuksia



Joskus käy niin, että perunkirjoituksessa tai testamentin yhteydessä tuleekin ylläripylläreitä omaisille. Sillä mummolla tai papalla onkin ollut muutakin elämää, kuin se, mikä on yleisessä tiedossa. Joskus yllätys on mukava, joskus taas epämukava tai ainakin yllättävä.

Itselle kävi lähipiirissä tällainen pienoinen yllätysmomentti. En nyt avaa asiaa enempää, mutta puolison sisarussarjaan kuului vielä viideskin, joka tosin oli menehtynyt syntyessään. Tämä tuli täytenä yllätyksenä kaikille. Touhukkain ehti jo pohtimaan, minne tämä heitä ennen maailmaan käväisemään tullut on mahdollisesti haudattu.

Tämä tapaus pisti pohtimaan, että pitääkö perheen kesken jakaa koko menneisyytensä? Tai edes puolison. Mielestäni todellakaan ei. Niitä asioita voi jakaa, mitkä itse tuntuvat oikeilta jaettaviksi, mutta kyllä on ihan tervettä pitää asioita myös itsellään. Tai toimia siten, että ne keskustelee jollekin luotetulle ystävälle.

Samalla tavalla, kuin vanhemmilla on perheessä oikeus asioihin, joita ei kerrota lapsille, on myös aikuisilla lapsilla oikeus omaan elämään. Vanhemman tehtävä ei todellakaan ole mennä mestaroimaan lapsen elämään liittyviä asioita, koskee ne sitten asunntoa, opiskeluja tms. Jollei lapsi itse pyydä. Omalla kohdallani voisin ajatella, että aikuisen lapsen elämään voisi yrittää puuttua jos saan tietooni, että häntä kohdellaan huonosti parisuhteessa. Muussa tapauksessa sen aikuisen lapsen seurustelu- ja muihinkaan suhteisiin ei ole vanhemman tehtävä puuttua liikaa.

Jotenkin omaa mieltä kutkuttaa ajatus siitä, että kun päätän päiväni, niin suku saisi taivastella, että "olipas se rohkea ja villikin". Pieni paheellisuus on aina hyväksi :) Vielä ehtii.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?