Uusi harrastus

 

Menin tänä syksynä sellaiseen kirjoituspiiriin. Hyvä että menin. On ollut tosi mukavaa ja antoisaa. Tuosta ryhmästä on ilmeisesti moni käynyt jo vuosia saman opettajan kursseilla, mutta hyvin minäkin joukkoon mahduin. Alussa iski taas tämä ns "huijarisyndrooma" eli että  olen kyllä luullut osaavani kirjoittaa, mutta enpä sitten osaakaan yhtään mitään. Mutta se oli ohimenevä tunne. 

Me luemme ääneen toisillemme tekstejä, joita oppitunnin (2,5 h) aikana annetuista aiheista kirjoitamme. Se on todella kivaa ja olemme tosiaan kaikki aivan erilaisia kirjoittajia. Joillakin on todella ihanan lyyrinen ja maalaileva kirjoitustyyli, toisilla kyky pelkistää ja jotkut ovat taitavia dialogin kirjoittajia. Olen huomannut, että itselläni on tapana laittaa teksteihini vähän tahatontakin huumoria. En yritä matkia mitään tyylisuuntaa, mutta onhan Anna-Leena Härkönen suuri idolini. Ihailen hänen kykyään nähdä maailma ja ihmisten teot aika koomisinakin tapahtumina ja hän kyllä osaa kritisoida asioita sopivan tomerasti mutta siten, että kohde ei tiedä että pitäisikö loukkaantua vai ei.

Itseäni nauratti pari tarinaani, joita luin ja niin nauratti kuulijoitakin. Kuten pitikin naurattaa. Luulen, että traagista runoilijaa minusta ei nykyään saa. Tai ainakin se saattaa olla hiukan pateettista.

Tämän kirjoitusharrastuksen parissa se ilo ja nauru on kyllä aitoa ja jotain tällaista olen kaivannutkin. Tässä harrastuksessa on kyllä hyötyä myös siitä, että olen aina enemmän tai vähemmän tarkkaillut ihmisiä ja  heidän käyttäytymismallejaan. Ei ole lopultakaan kauhean vaikea huomata sitä, että kuka on luonteeltaan vaikkapa miellyttäjä tai väistelijä tai uhriutuja. Muutamia ihmistyyppejä mainitakseni.

Kurssilla jonkin verran myös käsitellään eri kirjallisuuden lajeja. Itselleni ei ole kauhean tärkeää se, että pitäisi osata nimetä tietty tyylisuunta, jota jokin kirjoitus edustaa. Enhän lukijanakaan sitä kauheasti pohdi. Minua kiinnostaa vain se, että tykkäänkö tekstistä niin paljon, että luen sitä mielelläni vai tylsistynkö. Ja herättääkö teksti minussa uusia ajatuksia ja näkökulmia ja ruokkiiko se luovuuttani. Yksinkertaista.