Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?
En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa, mutta ne keskustelut ovat niin ympäripyöreitä ja usein turhia. Ja sekin aika, joka niihin on käytetään, nipistetään aina jonkun selkänahasta.
Omalla kohdallani nyt yritän välttää elämässäni sellaisia asioita ja yhteisöjä, joissa tunnen oloni epämukavaksi. Omaa henkista hyvinvointia saa ja pitää ajatella.
Nimenomaan pitää. Itse olen miettinyt samaa asiaa, lähinnä muiden jatkuvaa toistoa. Virheitä saa ja pitää tehdä, niistä oppii mutta sen opin voisi ottaa kerralla? Olen asettanut (ja viimein saavuttanut!) tavoitteeksi että kun hakkaa päätään seinään, aina eri seinään, niin lopulta saavuttaa sen tilan, paikan aika-avaruusjatkumossa ettei niitä seiniä enää näykään. Ja onpas avara näköala!! ;) Olen nyt 56-vuotiaana selättänyt, selvittänyt, ratkaissut omat ongelmani. saanut vastaukset minua askarruttaneisiin kysymyksiin. Pitäisi olla tyytyväinen ja olenkin vaan hirvittää ja turhauttaa kun katsoo maailmaa ja muita ihmisiä, siinä olisi työsarkaa vaan kun sen henkisen kehityksen, mitä kautta saa vastauksia, polku pitää jokaisen kulkea itse. Ja sehän on niin raskasta, se ajattelu, varsinkin omien asioiden. Vaan sitä varten on korvien välissä tunnetun maailmankaikkeuden hieno-in ongelmanratkaisu "kone" - aivot. Nitä saa ja pitää käyttää!!
VastaaPoista