Tänään koiranpissatuslenkillä tuli pohdittua onnellisuutta. Tuli muuten myös ensimmäisen kerran tänä syksynä mieleen, että olispa sormikkaat olleet käsissä. Tuolla merenrannassa tuuli melkolailla. Ihminen tavoittelee kovasti onnellisuutta. Välillä mietityttää, että tavoitteleeko sitä oikeasti omaa onnellisuutta vaiko sitä, mitä normaalisti pidetään onnellisuuden mittarina. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että olen melko onnellinen. En ole koko ajan onnellinen, mutten onnetonkaan. Minulla on perusasiat kunnossa. Onnen tunne tulee taas useimmiten sellaisina välähdyksinä. Se voi olla joku ihan pienikin muisto ja siihen usein sekoittuu ripaus haikeutta. Joskus mieleen muistuu jopa jokin tunne ihan lapsuudesta. Jollain koulumatkalla kahlasi syksyn lehdissä ja pohti, mitä kaikkea elämässä on tai voisi olla. Suloiseen sekamelskaan sekoittui omat haaveet, luetut tarinat, musiikki ja elokuvatkin. Joita viimeksi mainittuja melko vähän tuli lapsuudessa loppujen lopuksi nähtyä....
