Ikimuistoista

Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä.

Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken.

Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan tai tuhannen vuoden päästä. Toki on joitain poikkeuksia (esim Einstein, Hitler, Aleksanteri Suuri, Marie Curie, Alvar Aalto, Picasso, Rembrandt, Aristoteles)....En osaa kuitenkaan uskoa, että vaikkapa joitain Only Fans- tyyppejä jäisi kukaan miettimään montaa vuotta. Tai muitakaan somevaikuttajia.

Välillä tulee luettua ihmisten elämänkertoja. Sekin on vain yhden ihmisen subjektiivinen näkemys tapahtuneista asioista. Muut asianosaiset voisivat olla ja usein ovatkin kysyttäessä aivan eri mieltä tapahtumien kulusta. Joskus olen viihdyttänyt itseäni seuraavalla , hassuhkolla ajatuksella: oikeastaan muistelmat kannattaisi kirjoittaa mahdollisimman vanhana. Silloinhan voi satuilla mielensä mukaan, koska suurin osa niistä henkilöistä , jotka olleet mukana henkilön elämässä, ovat jo manan majoilla. Voi tehdä itsestään vaikka millaisen sankarin ja seikkailijan. Jos haluaa. Olisi jälkipolvi ja sukulaiset ihmeissään.