Rajoja rikkomaan
Kitkiessä mietin tätä tuttavaani ja eilistä postaustani aiheesta. En itsekään pidä sellaisista totuuden torvista, jotka huutaa yksiä ja ainoita oikeita mielipiteitään joka väliin, ja toivoakseni en ole ihan sellainen. Silti ystävyyteen kuuluu se, että pitää osata sanoa myös suoraan tarpeen vaatiessa. Jos toinen vain haluaa koko ajan ylistystä ihan kaikesta mitä tekee ja olla se itse valitsemansa keskipiste ja maailman napa, niin eihän se ole mitään ystävyyttä. Ei siinä mitään kehitystä ihmisenä ainakaan tapahdu ja sittenhän käy niin, että lopulta se aiempi keskipiste huomaakin olevansa aika yksin, hovi on häipynyt ympäriltä.
Tämä tuttavani, joka siis on jo keski-iän ylittänyt, niin kehuskeli vielä jokin aika sitten silläkin, että keiden kaikkien paikkakunnan miesten (yleensä varattujen) kanssa hän on harrastanut seksiä kapakkaillan jälkeen. Jos asiasta yritti piipittää, että mahtaako nyt olla tarpeen ylpeillä ko. asialla, niin hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, nauroi vain tyytyväisenä. En ole psykiatri, mutta mielestäni tuokin kertoo jostain vääristyneestä keinosta hakea huomiota ja peräti rakkautta osakseen edes hetkeksi, (aivan samoin kuin ne tunnistamattomaksi käsitellyt omakuvatkin). Se on niin kummallista, että sitä ei oikein osaa edes käsitellä ulkopuolinen. Mutta se siitä.
Tässä ajassa on nyt käynnissä jokin muutos, uusi sykli, joka joidenkin astrologien mukaan aloittaa uuden, seitsemän vuoden jakson. Huomattu. Näitä ennusmerkkejä on ilmassa. Olen jotenkin tiedostamattani tehnyt pesäeroa ihmisiin ja asioihin, jotka vaan vievät energiaa. En jotenkin jaksa seurata tai olla mukana asioissa, jotka ovat täysin paikallaan polkevia. Kai tässä on itselläkin jokin tarve puhdistaa ilmaa ja päästä eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!