Rajat

 

Nyt mietityttää, että missä menee rajat? Suoraansanomisen rajat. Vastaanottajan rajat. Törmäsin asiaan ihan henkilökohtaisesti, kun ärsyynnyin liikaa pitkäaikaisen tuttavani touhuista. Tämä tuttava on kova antamaan kritiikkia ihmisten olemisesta, tekemisestä ja ulkonäöstä, mutta hänkään ei nähtävästi pidä siitä, että hänelle itselleen annnetaan suoraa kritiikkia. No, kukapa siitä tykkäisikään.

Tämä mainittu tuttava on vuosia selittänyt olevansa citygirl (asuu yhden tuppukaupungin omakotialueella). Ja on siis aiemminkin asunut pienissä kaupungeissa. Hän vertaa koko ajan omaa citykäyttäytymistään (???) mm avomieheensä, joka on maalta. Eikä minusta kyllä yhtään juntti. Jotenkin jopa outoa, että yli viisikymppinen ihminen edes pohtii noin mitättömiä asioita.

Hän on myös kova kehopositiivisuuden puolesta puhuja. Samaan aikaan käsittelee kaikki somekuvansa lähes tunnistamattomiksi. Oikeastaan riitamme alkoikin siitä, kun mainitsin siitä, että oli taas poistanut kaikki näppylät ja kaksoisleuan. Väitti kivenkovaan, että ei ole muokannut mitään eikä ole näppylöitä. Ehkä sitten ei, mutta täysin eriltä näyttää kuvissaan kuin mitä oikeasti on.

Nyt minä olen sitten kuulemma ilkeä ihminen. Eli kyllä se on ilmeisesti väärin, jos asioita sanoo suoraan. Aina pitäisi vain kehua ja hymistellä ja uskoa näkemäänsä. Sanomattakin on selvää, että ylitettyäni rajat emme ole enää missään väleissä. Toisaalta tunnen, että se on helpotuskin. Pidän enemmän aidoista ihmisistä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää