Kehopositiivisuus

 

Kaikki liian äärimmäinen ei yleensä tuo mukanaan mitään hyvää. Olen useinkin pohtinut tätä termiä "kehopositiivisuus". Jokainen ymmärtää sanat omilla tavoillaan ja itse siis ymmärrän sanan kehopositiivisuus siten, että ihminen pitää omasta vartalostaan riippumatta siitä, millainen se on. Siis vaikkei se olisikaan juuri sellainen kuin sen haluaisi  olevan. Eli siis ihminen hyväksyy myös ns "virheet "  ja yleisestä kauneusihanteesta poikkeavat asiat itsessään. Koska suurin osa meistä on jotain ihan muuta kuin sellainen keskimääräinen kauneusihanne ja se niin pitääkin olla. Mutta siis koko ajan pitäisi muistaa myös kunnioittaa kehoaan, ja pitää huolta myös oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta.

Sitten on sellainen porukka, joka ei pidä kehostaan oikein mitään huolta, eli syö mitä sattuu, jolloin lopputulos on sen mukainen, ja silti siihen ei saa puuttua kukaan, "koska kehopositiivisuus". Sekin aika ärsyttävääkin, koska kyllä se kuitenkin kuormittaa esim terveydenhuoltoa.

Oltiin tuossa viikonloppuna käymässä Biltemassa ja juotiin siellä kahvit. Paikalle osui myös neljän nuoren naisen kaveriporukka. Yksi näistä tytöistä oli normaalipainoinen ja 3 muuta huomattavan ylipainoisia. Kaikkien tarjottimet täyttyivät makeista ja rasvaisista herkuista ja jäätelöstä. No, toki Biltemaan ei mennä syömäänkään mitään terveysruokia, vaikka sieltä saa kyllä ihan muusia ja lihapulliakin. Silti laittoi miettimään. 

Suomessa alkaa olla ylipainoisia huolestuttavan suuri ryhmä. En tiedä, missä vaiheessa ollaan ajauduttu siihen, että on muka ihan ok syödä hiilaripitoisia herkkuja joka päivä. Ja juoda niitä hiton energiajuomia. Maailman turhin keksintö sekin. Tuhoaa kehon sekä hampaat. Ennen se herkkupäivä oli vain joskus, muuten syötiin aika harkitusti, arkisesti ja terveellisesti. Ehkä koko ruokapolitiikka alkoi heikentyä 80-luvulla, kun hampurilaispaikat ja pizzeriat lisääntyivät. Ja kyllä jossain vaiheessa tuntui, että vaikka itsekin teki varhaisteineille kotiruokaa, niin nuudeleilla nämä vatsansa täyttivät.

Ja ymmärrän kyllä sen, että tietyt sairaudet ja lääkitykset muuttavat kehoa ja sille ei aina voi mitään. Geeneistä voi sitten olla montaa mieltä, mutta en geeniperimää kauheasti syyttäisi kaikesta.

Itse olen nykyään sellainen normaalipainoinen +. Eli hoikempikin voisin olla, ja väitän kyllä, että vähän näenkin vaivaa pysyäkseni normaalipainoisena. Katson, että mitä suuhuni laitan, en tosin fanaattisesti mutta silti ja yritän liikkua. Välillä myös pätkäpaastoilen. 

Nuorena minulla oli alkava anorexia, joka ei kuitenkaan mennyt ihan päätyyn asti. Ja sen jälkeen oli vuosia bulimia. Eli olin selvästi syömishäiriöinen. Kaikki tuollainen ruoalla pelleily loppui kuitenkin ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Onneksi. Ja sen jälkeen olen yrittänyt pitäytyä kohtuudessa ja nähtävästi odotan sitä ärsyttävyyteen saakka muiltakin. Koska se oma keho on se temppeli, josta pitää pitää huolta. Se on kehopositiivisuutta.