Sommaren är kort

 

Jotenkin tuntuu, että tuleeko kesää lainkaan tänä vuonna. En nyt ole mikään erityinen auringonpalvoja, mutta onhan se vähän kohtuutonta, että täällä kahlataan pimeässä ja loskassa suurin osa vuodesta ja sitten odotettua kesää ei tulekaan. Toisaalta sää on asia, josta turha narista, koska sille ei voi mitään. Paitsi vaihtamalla maata.

Jotenkin tuntuu, että tämä on maa on sekaisin. Hallitus on romuttanut toimivia järjestelmiä eikä kuuntele ketään. Tavalliset hmiset voivat huonosti tai ainakin epävarmuudessa. Myös kaikki ääri-ilmiöt kukoistavat ja ns "vihaajien" määrä noussut. Seksuaalista vähemmistöjä ja vammaisiakin alettu syrjiä entistä enemmän. Huolestuttavaa. Ikäänkuin palattaisiin johonkin jo menneeksi luultuun suvaitsemattomuuden aikaan. 

Tuntuu ehkä kaukaa haetulta, mutta välillä tuntuu siltä että sisällissota on vain ajan kysymys. Jo pelkästään somekeskustelut ovat järkyttäviä. Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että on ihan ok ja normaalia haukkua ja arvostella ihmisiä, joita eivät edes oikeasti tunne. Siitähän on nyt paljon puhuttu, että pahimpia somekiusaajia ovat yli 50- vuotiaat. Ja vielä pahempia 60 vuotta täyttäneet. Ehkä niin. Mutta eipä taida nuorillakaan sen paremmin sujua omissa formaateissaan. Ilmeisesti pahoinvointi ja ahdistuneisuus on suurta kaikkien ihmisten keskuudessa.

Omassa pikku elämässäni on melko rauhallista. Lähinnä pohdin, että ei enää oikein innosta omakotiasumisen jatkuva ja loputon työleiri. En ole vielä keksinyt asialle vaihtoehtoa. Ja kaikkea kivaa haluaisi tehdä kesällä, mutta edelleen pöyristyttää se, miten kallista kaikki on. On sitten kyse kesäteatterista, konserteista tai kotimaassa reissaamisesta. Melko onnettomistakin ruoka-annoksista saa pulittaa kohtuuttoman suuria summia. Myös ruokakaupassa huomaa, että paljon vähemmän saa samalla summalla mitä ennen. Ehkä täytyy siirtyä lapsuuden ruokavalioon: joka toinen päivä perunaruokia ja joka toinen päivä velliä tai puuroa. Ei ollut kellään paino-ongelmia tuolloin.

Taas on Eurojackpot vetämässä. Omat asiani ratkaisisi tällä hetkellä melko helposti kunnon rahapotti. Toki mukana kulkee aina muut, itseaiheutetut ongelmat. Kuten motivaation puute ja punaisen langan löytämättömyys sekä ikäkriiseily ja jonkinlainen kuolemanpelkokin. Eli sitä normaalia😆

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää