Hurmuri

 

Luin jotain haastattelua siitä, miten  henkilö kertoi etäiseksi ja vieraaksi jääneestä isästään, joka asui siis toisessa maassa. Isää ei kauheasti kiinostanut se, että hänellä on lapsi jossain. Haastateltava henkilö  myös jatkoi jotenkin näin että "isäni oli myös tunnettu hurmuri ja naistenmies".

 Aloin miettiä, että jostain syystä noilla määreillä (hurmuri ja naistenmies) tästä henkilön isästä kuitenkin välittyi jonkinlainen positiivinenkin kuva, tai että "no ok, ymmärrettävää, ettei ollut aikaa lapselleen, koska oli hurmuri ja naistenmies". Jos haastateltavan henkilön isä olisi kuvailtu vaikkapa sanoilla "itsekäs ja kuivakka kirjanpitäjä, jolla ei ollut juurikaan ystäviä", niin heti mielikuva olisi paljon huonompi ja tuomitsevampi.

Ehkä joku saa kiinni tästä ajatuksesta, jota hain. Haen tällä sitä, että miten isoa osaa kaikessa näyttelee henkilön habitus. Jollain tavalla tuntuu, että ulkoisilla avuilla varustetulle henkilölle ehkä suodaan enemmän vapauksia kuin muille. Raadollista, mutta totta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää